Kasvun ihme

Tämä kesä on ollut hedelmällinen! Kun näillä leveysasteilla saan normaalisti yhden sadon mangoldia, pinaattia, hernettä, persiljaa, tilliä, niin nyt on menossa jo toinen sato, osittain jopa kolmas. 

Mangoldini on kasvattanut lehtiä siihen tahtiin, että olen saanut kokeilla jopa mangoldikääryleitä. Pinaatista puolestaan olen kokannut keittoa, muhennosta, piirakkaa...

Viime kesänä kokeilin elämäni ensimmäisen kerran vanhan viljekasvin, maa-artisokan kasvattamista. Kokemus oli palkitseva, vaikka ranskalaiset mukulat olin ostanut marketin vihanneshyllystä enkä odottanut kokeilulta mitään. Maukkaalta maistui soppa! Tänä keväänä tilasin verkkopuutarhakaupasta kaksi kiloa kotimaisia maa-artisokan mukuloita. Pistelimme ne Vanha herran kanssa maahan siihen malliin, että kasvimaalleni kasvaisi tuulisuoja mereltä puhaltavan tuulen taltuttajaksi. Mikä aita siitä tulikaan!

Vasemmalla oleva kuva on otetu 31.7. Artisokka-aidanne oli kahden kuukauden kasvamisen tuloksena ponnistanut metrin korkuiseksi. 

Alla olevat kuvat kertovat, että aita-artisokka oli hujahtanut elokuun 25. päivään mennessä kaksimetriseksi. Heinäseipääthän sitä piti asettaa käytävän kummallekin puolelle, että emäntä pääsee kulkemaan kasvimaalleen.  

 

Nyt korkeimmat huiput ovat 2,5 metrissä!

Omenoita tuli niin paljon, että Vanhan herran piti hakea rannasta tukevat kepit kannattelemaan painavia oksia. Pihakuusemme orava kävi nakertamassa oman osansa omenasadosta joka päivä, mutta rakkain nakertaja on tässä:

Pikkuihmiselle omenoiden noukkiminen suoraan puusta oli se Elämän ensimmäinen kerta -elämys! Oman äidin turvallisessa sylissä sekin homma tuli tehtyä. Mutta seuraavassa puutarhahommassa äiti oli hieman haittoina, kun se oli koko ajan toppuuttelemassa:

Suuri potunnostopäivä koittaa ihan kohta. Silloin Pikkuihminen saa nostaa kaikki Timot, Salinet, Van Goghit ja Siiklit. Me muut istumme nurmikolla ja nautimme pienen miehen Kasvun ihmeestä!

Vanha rouva