Juhannusyönä keräsin seitsemän kukkaa, kuten esiäitini ovat käskeneet:
Ruohosipuli pääsi kimppuuni ensimmäiseksi.
Puna-ailakki, tuo kotirannan kaunis kukkija, oli ehdottomasti poimittava mukaan.
Petuniankukastakin uskalsin taittaa oksan muiden kukkieni joukkoon.
Tarhakeijunkukka keikisteli suuren kuusen alla niin kauan, että noukin sen taikojeni takeeksi.
Lehtoängelmä availi juuri hennon punertavia huiskujaan, joten punakukkaiseen kimppuuni sekin päätyi.
Naapurin aidanraosta pilkisti uljas vaaleanpunainen lupiini - mikä ettei!
Seitsemäs kukka, lehtosinilatva ei ollut punainen, ei.
Niinhän siinä sitten kävi, että kukkakimppu oli aamun koittaessa tehnyt tehtävänsä.
Uniini ilmestyi ja korvanjuuressa kehräsi oma sinisilmäinen mielitietty!
HYVÄÄ JUHANNUSTA!
Vanha rouva
Eikö vaan ollut mukava, että niin kävi. Kiitos monipuolisista kukkien kuvista. Terv. Kerttu
VastaaPoistaMä en ole uskaltanut juhannustaikoja tehdä. Ajattele,jos uniini tulisikin joku muu kuin se vieressä köllöttelevä!Aikamoisen riskin otit:)
VastaaPoistaMinä jo niin ajattelin, että Ottokatti siinä korvasi vieressä KEHRÄSI. Sitten mietin kuinka norjalaisella katilla voi olla siniset silmät. Taisin tulla höperöksi juhannustaioistasi ja herkullisista leipomiksistasi. Kiitos kauniiden kakkujesi tuottamasta silmänilosta :))
VastaaPoista