Äidilläni oli ennen vanhaan tapana nirhata voikukkia ruokalusikalla! Kunnes sitten markkinoille tuli voikukkarauta. Lusikka lensi nurkkaan ja murhanhimoinen katse silmissään äiti kävi kahta kauhempaan taistoon perivihollisiaan vastaan. Sitten äiti sai jännetuppitulehduksen. Minä olen ilmeisesti perinyt murhaviettini suoraan alenevassa polvessa, sillä ilmojen lämmettyä kaivoin sassiin joukkutuhoaseeni esiin: voikukkakilleri ja suihkepullo täynnänsä myrkkyvettä.
Pihamaamme on entistä merentönkkiä. Ruokamultaa on nippanappa 10 cm, jos sitäkään, ja sen alla KOLME METRIÄ kullankeltaista hiekkaa. Pihanurmen on itse Luoja luonut, sitä ei ole istutettu eikä väenväkisin nurmetettu, vaan surutta tallaatu ja tampattu viimeiset 80 vuotta. Joten nurmella kasvaa luomuylläreitä: suolaheinää, piharatamoa, voikukkaa... voikukkaa... voikukkaa... Viime vuonna julistin tuhatvuotisen sodan alkaneeksi. Kuvassa on neljän tunnin saalis nupulla olevia voikukkia. ÄHÄKUTTI.
Kasvilootiini ei parane vielä kylvää siemeniä, sillä maa on vielä kovin, kovin kylmänpuhuvaa. Anoppi aina sanoi, että näillä leveysasteilla istutushommiin pääsee vasta kesäkuun 6. päivä. Sieltä se anoppi pilven reunalta vahtaa touhujani silmä kovana, etten vain mene ennen aikojani tuhlaamaan hyviä siemeniä. Orvokit sentään uskalsin istuttaa ulos äitienpäivän tienoilla, vaikka kylmätila tipahti vielä reilu viikko sitten nollan tietämille:
Komposti on tyhjennetty marjapensaiden alle, pihamaa on haravoitu, aita on maalattu ja puutarhakalusteet on pesty. Eli ihan hyvillä mielin jatkan huomenna 1000-vuotista sotaani!
Vanha rouva
Mulla on myös tuollainen voikukkakilleri. Sen kanssa häädin myös sotaa käyden,mutta aina meinaan olla häviöllä.
VastaaPoistaPaas varaten yksi viikko niin, että voisit tulla työnjohtajaksi tuohon samaan urakkaan myös Luumäen suunnalla. Tulis nimittäin tarpeeseen nuo keväthommat! Huomenna kohti Pohjolan valkeita öitä - lauantaina saunaan!!!!
VastaaPoistaVoikukkasotaa käydään myös täällä. Minulla on jo kaikki siemenet maassa ja yöpakkaset ei ole toivottuja vieraita.
VastaaPoistaMinulla olisi yksi pyyntö, kun sinä teit tuolla vuodatuksen puolella sellaisia pikkuleipiä joihin käytettiin kondensoitua maitoa ja jotain keksejä murennettuina, niin jos olisi mahdollista saada se resepti uudelleen pliiiiiisss. Tekisi mieli tehdä niitä uudelleen, kun olivat kauhean herkullisia.
Nöyränä tunnustan, että olen hävinnyt sodan voikukkia vastaan ja ne loistavat keltaisina mättäinä ruohikolla. Ehkä jonakin päivänä vielä löydän ruohonleikkurin tykötarpeineen ja saan silppua aikaan. Tai sitten alan tekemään voikukkaseppeleitä tai sitten vain ihailen haituvien lentelyä.
VastaaPoista