28.8.2017

100 kukan jättikimppu on kerätty!

Kiviharjun emäntä heitti toukokuussa haasteen, johon tartuin innoissani. Vanha herra naureskeli makeasti, etten ikinä saa sataa kukkaa kerättyä kesän aikan (olen ollut suurimman osan aikaa töissä), mutta ähäkuttia vaan epäuskoiselle. Nyt on sata kukkaa kimputettu!

 

 95. Osmankäämi

Jopa 2-metriseksi kasvava osmankäämi on monivuotinen ruohokasvi. Sen kukinto on varren latvassa pönöttävä tiivis, lieriömäinen, kaksiosainen tähkä. Kukat hyvin pieniä. Hedekukat kukinnon ovat yläosassa, emikukat alaosassa ja hede- ja emikukkaosat ovat kiinni toisissaan. 


Lajin pamppumainen kukinto on kirvoittanut joukon julkaisukelvottomia nimiä, joista siisteimmästä päästä on "ämmänkulta". Osmankäämi on monipuolinen kasvi: ennen vanhaan nuoria versoja ja kukintoja syötiin vihanneksina, vankka juurakko voitiin jauhaa jauhojen jatkeeksi tai keittää siirapiksi, siemenistä saatiin puristettua öljyä, pehmeitä haituvia käytettiin eristeenä ja tyynyntäytteenä, lehdistä ja varresta saatiin kuitua vaikka paperin tekoa varten, lehdet soveltuivat puuastioiden saumojen tilkitsemiseen ja versot olivat oivaa karjanrehua. Kynttilänä tai soihtuna osmankäämiä on käytetty monissa maissa.

Lapsuudenkodissani pamppuja kerättiin maljakkoon.Aina ne purkautuivat, vaikka kuinka äiti niitä suihkutteli hiuslakalla. Nykytiedon mukaan purkaantumisen voi estää huonekalulakalla tai glyseroliin kastamalla.


96. Peltoukontatar

Ukontattaresta tunnetaan Suomessa kaksi alalajia, punertavavartinen ja yleensä punakukkainen rantaukontatar sekä yleisempi peltoukontatar, jonka kukat ovat useimmiten vihertävänvalkoisia. Ukontatar on myrkyllinen, mutta sitä on käytetty lääkekasvina mm. ripuliin, reumatismiin, kihtiin ja keltatautiin.


97. Sinikaisla

Sinikaisla on sarakasvien heimoon ja järvikaislojen sukuun kuuluva vesikasvilaji. Kasvi kasvaa 0,5–2 metriä korkeaksi. Sinikaislan tunnistaa sinertävästä varrestaan. Sen kukinto koostuu 15–40 tähkästä. Sinikaisla yleisenä savipohjalla murtovesissä.


98. Kurjenkello

Sininen (ja joskus myös valkoinen) kurjenkello on komea luonnonkukka, jota on jo 1600-luvulla kasvatettu perennana näyttävien kukkiensa vuoksi. Pölyttäjät etsivät kookkaista kelloista mettä ja siitepölyä, sateella ja tuulella myös suojaa. 


99. Peurankello ja vuohenkello

Tänä kesänä olen oppinut, että oma kellon ovat omineet seuraavat eläimet: harakka, hirvi, kissa, kurki, peura, varsa, vuohi ja sammakko. Lisäksi ukolla on oma kellonsa. 


Yllä kuitenkin kukkapenkkiini omia aikoaan asettunut vuohenkello. Se on sukunsa harvoja hyötykasveja: sen mukulamaisen turpea juurakko on syötävä ja muistuttaa maultaan palsternakkaa. Myös vuohenkellon nuoria lehtiä on syöty salaattina. 

Vuohenkello on perinteinen ja helppohoitoinen perennakasvi, joka kuitenkin leviää pikku hiljaa yhä laajemmalle suikertavan juurakkonsa avulla. Vuohenkello leviää helposti myös siemenestä - ja sen kyllä huomaa sinisten kellojen helistessä siellä ja täällä.


100. Ahdekaunokki

Yllättäen pellonpientareelta bongaamani ahdekaunokki on kaunis päätös sadan kukan kimppuuni.

Sadan kukan myötä kiitän ja kumarran Aaro Hellakosken sanoin:


Kesäyö

 Kentillä kasteisilla 
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla 
vielä on valveillaan

katsoen kummissansa 
kuinka rukoukseen
kaikki kukkien kansa 
kumartui hiljaiseen.

Kuusen latvasta ääni 
pienoisen huilun soi.
Minäkin kumarran pääni.
Minunkin sisällä soi.



Vanha rouva
seittitakiaisen takaa

14 kommenttia:

  1. No nyt on kukkia koko kesän eestä! (: Kaunis runo. Kukkien ihailija kiittää.

    VastaaPoista
  2. Meillä koulussa piti kerätä 80 kpl kukkia juurineen päivineen. Piti prässätä ne ja hakea latinalaiset nimet ja kaiken lisäksi päntätä ne ulkoa.
    Ihania kukkia sekä paljon erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin koulussa jouduin keräämään kasveja, mutta näemmä en mitään enää muistanut ;(

      Poista
  3. Mä mykistyin sun naapurilta pelastetusta marmoripöydästä niin paljon, että sanattomaks veti. Oon tyytynyt vain omaan marmorikaulimeen jonka perin äidiltäni. Onneksi kaulimella ei nyt ole tarttenut ketään humauttaa, muistuttaa vaan kivasti, että jollain olis samaa sarjaa oleva pöytä. Mukava palailla jälleen näihin kuviin ja tunnelmiin. Täytyykin tästä alkaa lueskella postauksiasi =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marmoripöydänkansi mulla, kaulin sulla. Marmorihuhmare meiltä vielä puuttuu...

      Poista
  4. Ai,Vanhaa Herraako olet koko ajan kukittanut:) Mä tykkään jotenkin kovastu tuosta osmmankäämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhaa herraa kantsii aina sopivin väliajoin kukittaa - käy paremmin. Pulla ajaa saman asian ;)

      Poista
  5. Kukkien hurmaa on nyt koko syksyksi ja talveksi. Näin on säilötty kesän kauniit muistot kukkakimppuun. Minulla on urakkaa vielä edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta lapsuuteni hämäläisistä maisemista tuttua kukkaa jäi poimimatta, koska eiväthän ne täällä raukoilla rajoilla kasva ;( Mutta toisaalta sain nähdä niin monta outoa kaunotarta, ettei Hämeessä ikinä ;) Kiitos sinulle tästä ihanasta kesähaasteesta!!!

      Poista
  6. Tämä haaste oli ihan mielenkiintoista seurata ja sait kuin saitkin sata täyteen. Ei voi muuta kuin todeta, että on tämä Suomen luonto hienoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista on ollut bongata näitä kukkasia - siihen tuli suorastaan himo! Monta kertaa kesän aikana meinasin ajaa pyörällä ojaan, kun katselin tienpientareita enkä tietä ;)

      Poista
  7. Grattis! Nyt on haaste selätetty! Ja hieno selätys olikin. Hyvä kasviopas.
    Tottapa se vanha herrakin on nostanut hattua ja kumartanut frouvansa komealle urakalle!?!
    Mullakin on vuohenkelloa kukkapenkissä, mutta sointuu niin hyvin sinisten ritarinkannusten ja lilojen kuunliljojen kanssa, että ovat saaneet olla siellä kilisemässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt, kun vuohenkello sai nimen, taidan antaa sen olla ja rehottaa.

      Poista