8.7.2017

Pientareen kukkakimppu

Tässä kesäisen kukkakimppuni kukat 38-50. Keräsin kukat pientareilta ja ojan varresta opiksi ja ojennukseksi minulle, entiselle maalaiselle, nykyiselle kaupunkilaisella.


Ulpukkaa sanoin pienenä possuksi. Pohjanmaalla sitä on kutsuttu jokipossuksi. Muita nimiä ovat hilpukka, klupukukka, kärsäkukka, piikapumppuinen, poikapulpukka, plumppu, pumppula, siankärsä, sianmollonen ja sianupponen. Hauskoja!


Joen rannasta ajelin meren rantapientareelle. Ja mitä siellä näinkään?


Nurmikohokki kasvoi ryppäinä keskellä hiirenvirnojen sinistämää rinnettä. Nurmikohokin pullea verhiö on kuin mato-ongen koho. Siksi sitä on kansan suulla puhuteltu kupu-, säkki- ja rakkoheinäksi, pullokukaksi ja jopa juoponkukaksi. Jos verhiön suun sulkee ja puristaa pullean osan kasaan, kuuluu POKS. Kukan terälehdet alkavat illalla erittää neilikan tuoksua. Nurmikohokki kiinnostaa varsinkin yöperhosia.

  

Hiirenvirnan palot muistuttavat minikokoisia herneenpalkoja. Lapsena pistelin kuivankopsakoita "herneitä" suuhuni hyvällä ruokahalulla. Nyt vasta kasvin taustoja tutkiessani opin, että se on myrkyllinen... nooo, hengissä ollaan ;)


 

Vieressä aukoivat pillejään myös hernekasvien heimoon kuuluvat puna-apilat. Puna-apila on maailman tärkeimpiä rehukasveja, mutta nuoria, kukkimattomien kasvien lehtiä voi ihminenkin sekoittaa salaatteihin, keittoihin ja muhennoksiin. Apilankukkateen on todettu vaikuttavat limaa irrottavasti, virtsaneritystä lisäävästi, tulehduksia estävästi ja antiseptisesti.

  

Valkopeipin alkuperäiset kasvupaikat ovat kaukana Itä-Euroopan ja Länsi-Aasian vuoristoissa. Laji on levinnyt ihmisen mukana kauan sitten suurimpaan osaan Eurooppaa. Kasvi kelpaa koristeeksi, rohdoksi ja ravinnoksi. Kukilla voi kaunistaa vaikka ruoka-annoksen.


Peltoukonnauris


Pihasaunio kulkeutui Koillis-Aasiasta ja/tai läntisestä Pohjois-Amerikasta Eurooppaan 1800-luvun puolessavälissä. Tiettävästi Suomen ensimmäinen pihasaunio kasvoi Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä vuonna 1849. Vuotta myöhemmin se oli levinnyt jo ainakin Turkuun ja Lappeenrantaan. Koko Suomen valloittamiseen kului aikaa alle 100 vuotta. Pihasaunion valtti on nopeus: alle sadassa päivässä siemenestä siemeneksi. Pähkylöitä kehittyy yhteen kasviin keskimäärin 5000. Pähkylät ovat hyvin pieniä ja kevyitä: kiloon niitä vaaditaan liki seitsemän miljoonaa. Märkinä ne ovat tahmeita ja leviävät tehokkaasti kulkupelien, jalkineiden ja kotieläinten kyydissä. Voittokulku jatkuu!

 

Pelto-ohdake

 

Peltosauramo


Peltotaskuruohosta en hakemallakaan löytänyt kukkaa. Lienevät jo kuihtuneet, joten tyydyn näihin läpikuultaviin lituihin. Kerään joka kesä näitä voimakkaan nauriinkatkuisia kasveja, kuivatan ne vintillä ja laitan syksyn tullen tuoksunsa menettäneinä kuivakukkina maljakoihin. 

Veden ääreltä löysin valkeaa huntua pilvin pimein: 
luhtamatara.


Veden äärellä kasvaa myös tämä ihanuus ja sinisyys:
rantanätkelmä. 


Ja sokerina joka paikassa, valossa ja varjossa, kuivassa ja märässä: nokkonen. Se on yksi hyödyllisimpiä ja monikäyttöisimpiä villiyrttikasveja ja virallinen kauppayrtti. Nuoret taimet ovat maukkaita niin keiton, muhennoksen kuin lettujenkin raaka-aineena. Nokkonen on myös rohdos teenä, uutteena, puristeena, sellaisenaan ja jopa vihtoina. Nokkoskuidut käyvät samoihin tarkoituksiin kuin pellavan kuidut – alun perin sana pellava tarkoitti nimenomaan nokkosta. Nokkosesta on tehty verkkoja jo kivikaudella, nykyään myös vaatteita. Kitketyistä nokkosista saa erinomaista ja luonnonmukaista lannoitetta vihannesmaalle ja kukkapenkkiin.

Luontoportin kuvaus nokkosen nerokkaasta pisteliäisyydestä on  mielenkiintoinen: Nokkosen poltinkarvan nuppimainen kärki irtoaa pienimmästäkin kosketuksesta ja teräväreunainen murtumapinta uppoaa ihoon kuin injektioneula. Ontto karva purskauttaa tunkeilijaan pullomaisen tyviosansa nestettä, jonka hapot aiheuttavat ihon ärtymisen ja poltteen. Poltinkarvoillaan nokkonen pyrkii suojautumaan kasvinsyöjiltä ja suuret laiduntajat jättävätkin sen rauhaan. Ainakin nokkos-, neito-, kartta-, herukka-, ohdake- ja amiraaliperhosen toukkien pieniä leukoja vastaan puolustus on kuitenkin tehoton, nämä sen sijaan hyötyvät polttavan ruokapöytänsä tuomasta suojasta


Vanha rouva
mielenkiintoisen kesälukemisen ääreltä


2 kommenttia:

  1. Huh, olipa vahva tietoisku. Huomasin monta kukkaa,jotka olivat Kainuusta tuttuja. Täällä niihin en ole kuitenkaan törmännyt. Nokkosen polttamiin paras ensiapu on kunnon sylkipaakku. Se neutraloi nokkosen hapon. Oma-apu paras apu tässäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma apu paras apu myös hyttysten pistoihin - sylkipaakku!

      Poista