17.7.2017

Työmatkojen kukkakimppu

Työmatkoilla poimimani kukkakimppuni on muhkea ja monilajinen. Kukkia kertyi viikon kukkabongailun seurauksena 20 erilaista sorttia eri numerot 53-71.

Tämä on lehtovirmajuuri. Skandinaviassa kukka on omistettu Freijalle, kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumalattarelle. Virmajuuren on uskottu lisäävän hedelmällisyyttä ja lemmenjuomiin siitä saatiin ytyä!



Kissankello on kotiutunut tienvarsille. Se on myös ilmestynyt omia aikojaan kukkapenkkiini. 
Se helisyttelee sinisiä kellojaan keskellä kivipolkuani.



Koko ranta on valkoisenaan mesiangervoa ja päivänkakkaraa. 

 

Siellä täällä polkujen varsilla on isoja kasvustoja keltaista niittynätkelmää.
Korkeat hevonhierakat ovat kukista kummallisimpia.

 

Tässä lapsuuteni nappikukka eli pietaryrtti. Vieressä siankärsämö.
Molemmat ovat oivia kuivakukkia.

 

Ojakärsämö.


Kevätlinnunsilmä. 

 

 Rannasta löytyy myös kurjenmiekkoja. En vain ole varma, ovatko ne siellä luonnostaan, vai onko joku dumpannut ne rantaan puutarhastaan. Niin tai näin, kauniita ovat ja alunperin luonnonkukkia.

 

Vanamo on pohjoisten metsien prinsessa. Se kasvaa varjoisten, paksusammalisten kuusikoiden siimeksessa. Vanamonkukka on vaaleanpunainen. Se tuoksuu vienosti ja kainosti.


Maitohorsma ei esittelyjä kaipaa. Mutta tiesitkö, että nuorissa horsman versoissa on pajon C-vitamiinia. Lehtiä voi syödä sellaisenaan voileivän päällä ja salaatin seassa. Nuoria horsman versoja olen keittänyt parsan tapaan ja tarjoillut voisulan kera. Venäjällä maitohorsman lehdistä tehdään teetä. Venäjän kielellä kasvia kutsutaan Ivanin tavisteeksi vapaasti suomennettuna.

  


Tässä lisää horsmia. Kyseessä on lehtohorsma. Se on sukunsa yleisimpiä lajeja Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisimmat vakinaiset esiintymät ovat meillä Oulun tienoilla. Se  kasvaa lehdoissa, puronvarsilla, joutomailla ja pihoilla.


Tässä poimulehti, jonka uskotaan olevan oikea kultakaivos! Poimulehden laskoksiin kertynyt vesi ei aina ole vettä, vaan kasvin itsensä erittämää nestettä. Aikoinaan liuos oli alkemistien ihmeainetta, jonka uskottiin muuuttavan raudan kullaksi. Ruotsalaiset aatelisneidot peseytyivät tuolla kullanarvoisella nesteellä saadakseen pehmeän ihon ja säilyäkseen nuorina ja norjina. Pisaroiden uskottiin voivan palauttaa jopa neitsyyden ;)


Harakankelloja oli tienposki sinisenään. 
Meikäläinen meinasi ajaa ojaan, sillä niin sininen oli maa!

 

 

Kissankäpälä. Ihana ja pehmoinen. Näitä käpäliä en sentään saanut työmatkoillani kuvattua, sillä kyseisten käpälien esivanhemmat muuttivat taivalkoskelaisesta tienposkesta puutarhaani kauan sitten. Keräsin tuleentuneita käpäliä pussillisen ja nakkelin ne kivikkopuutarhaani. Moneen vuoteen mitään ei näkynyt, mutta sitten käpälät ponnahtivat maan pinnalle. Varjelen niitä kuin silmäterääni.


Lehtosinilatva on askarruttanut suomalaisia kasvitieteilijöitä pitkään. Onko lehtosinilatva alkuperäinen suomalainen luonnonkasvi vai ainoastaan puutarhoista luontoomme villiintynyt koristekasvi? Arvoitus vaikutti ratkeavan, kun jääkauden jälkeisten lämpökausien kerrostumista löytyi lajin siitepölyä. Tämä viittaisi siihen, että lehtosinilatva on levinnyt omin avuin Suomeen ennen ihmisen aikaa. Oli niin tai näin, meiltä Oulusta kasvia löytyy merenrantapöheiköistä, tienvarsilta ja puutarhoista. Sinisenä ja valkoisena. 


Lehtoängelmä löytyi vasta 1956 Kiteen Närsäkkälästä. Potentiaalisimpia lehtoängelmämaastoja ovat ravinteiset, kosteat ja puolivarjoisat lehtokorvet. Laji kaihtaa täysin avoimia ja hyvin varjoisia paikkoja. Lehtoängelmää viljellään näyttävän kukintansa vuoksi myös puistokasvina. Istutuksissa laji viihtyy kohtuullisen kuivillakin paikoilla ja on karannut luontoon. Karkulaiset ovat tavallisesti keskieurooppalaista alkuperää. Nämä kuvien lehtoängelmät asustavat merenrannassamme. Eivät edustane alkuperäistä kasvillisuuttamme, vaan ovat puutarhakarkulaisia. Jumalaisia kuitenkin!


 


Keltamaksaruoho asuttaa alkuperäisenä luonnonkasvina merenrantojen kallioita ja rannan yläosan kuivia, hiekkaisia niittyjä Perämeren perukkaa myöten. Nämä keltamaksaruohot ovat tykästyneet pihaani - kannoin kauan sitten yhden rennon kukkavarren rantahietikolta kotiin.


Kuvassa maksaruoho kaulailee kangasajuruohoa, joka on luonnonvarainen varpukasvi. Sen levinneisyysalue on  rajoittunut Itämeren rannikkovaltioihin ja hyvän matkaa Venäjän sisäosiin. Kangasajuruohosta on Suomessa kaksi alalajia, eteläinen ja pohjoinen. Tenonajuruoho, Tenon timjamiksi kutsuttu, kasvaa ainoastaan Inarin Lapissa ja Koillismaalla hiekkaisilla jokitörmillä ja särkillä. Pihamme kangasajuruoho ei ole luonnonkantaa, vaan ihan proosallisesti puutarhalta ostettu. Joten se ei saa sijaansa kukkakimpussani.

Ajuruohoja on käytetty yskänlääkkeestä morsiamen houkutteluun ja paholaisten karkottamiseen. Maineikkain suvun edustaja on tarha-ajuruoho eli timjami.

Tämmöinen kimppu tällä kertaa.

Vanha rouva

 

15 kommenttia:

  1. Ihania pieniä taapertajia edellisessä postauksessasi ja upeita rodoja. Jäin miettimään, onko rodot isoja vai sinä niin pikkuruinen tähtisilmä...niin sen täytyy olla, eihän sielläpäin niin isoja rodoja voi ollakaan, luulen.

    Olen hullaantunut noihin sinun kimppuihisi vallan, jälleen ihana ja monipuolinen kaikkine selityksineen. Olisikohan tuosta mesiangervon helmestä apua varaanin kurttukaulaani, täytynee kokeilla! Ihana kukkapostaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuules nyt: a) meillä kasvaa talonkorkuisia rodoja ja b) minä en ole pikkuruinen, vaan suurensuuri!

      Varmasti varaanin kurttukaula ja minun roikkuvat allini saisivat raivoisan poishäädön, jos kieriskelisimme kasteessa ja kultahelmissä ;)

      Poista
  2. Luonnossa on tosi kauniita kuvia. Hienosti oot ottanut kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin yllättynyt kaukkien monipuolisuudesta ja monikuluisuudesta. Viimeisestä kukkienkeräyksestäni kun on vierähtänyt liki 40 vuotta.

      Poista
  3. Ehkä pitäisi liikkua luonnossa enemmän, jotta pääsisi ihailemaan esittelemiesi kukkien kauneutta. Tosin monia noista joutuu täällä pääkaupunkiseudulla varmaan jo vähän ahkerammin etsimään, kun kaikki paikat on niin täyteen rakennettuja. Kissankäpäliä näki lapsuudessa useinkin. Ehkä silloin maailmaa katseli vähän eri vinkkelistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tule tänne, niin lähdetään bongaamaan!

      Poista
  4. Kyllä sulla onkin ollut aikamoiset kukkakimput tänä suvena. Luonnossa on paljon ihania kukkia,joiden ohi kulkee vaan sen kummenmin huomaamatta ja ajattelematta. Eikö sinulla ole ollenkaan kesälomaa?

    VastaaPoista
  5. Ihania kuvia! <3 Nyt on kaikki niin täydessä kukassaan. Pitää nauttia ja ihastella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työmatkat venähtävät ja Vanhan herran laittama ruoka jäähtyy kotona, kun pitää kurvailla kymmenen mutkan kautta kotiportille ;)

      Poista
  6. Luin vasta, että maailmalla tehdään immenkalvon korjausleikkauksia. Höh, söisivät entiset impykäiset poimulehden pisaroita. Säästyisi lääkäreiden aika parempaan tekemiseen.
    Ostin kerran puutarhalta lehtoängelmän. Nyt se on levinnyt rannallamme joka paikkaan. Näin niitä viljelykarkulaisia tulee.
    Sinun työmatkalla kasvaa kauniita kukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli karkulainen tai ei, kaunis on lehtoängelmä!

      Poista
  7. Miten olisi eksoottinen kyläilykukkakimppu esim linjalla Herttoniemenranta tai Ounionjärvi - täydentäisi kokoelmaa mukavasti?!?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ounionjärvi kuulostaa paratiisilta maan päällä... siellä mahtaa kasvaa eksoottisia itämaisia paratiisikukkia. Odotan ja toivon, että lentokenttämme otettaisiin PIAN käyttöön.

      Poista
  8. Ihania luonnon kukkia oot saanut kuvattua.Oon aina ajatellut ,että pitäis tehdä luonnonkukkapenkki.Kukat alkaa olla kauneimmillaan.Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista