22.6.2017

Pihanurmen kukkakimppu


Minua ahdisti kovasti, kun Kivikulman emännällä on kuulemma piha täynnä orvontädykkeitä enkä ole ikinä kuullut moisista. Otin maatuntumaa ja jo alkoi löytyä tädykkeitä. Niitä oli itse asiassa yksi nurmikohta ihan sinisenään. Ovat vaan niin lilliputteja, ettei tämmöinen liki- ja ikänäköinen emäntä niitä hoksaa seisoma-asennossa!

Orvontädyke on monivuotinen ratamokasvi. Se on muinaistulokas eli kasvi, joka on kulkeutunut Suomeen ennen 1600-luvun alkupuolta ihmisen myötävaikutuksella, kuten merenkulun tai kaupan vuoksi. Orvontädykettä on kansa kutsunut rampaheinäksi, sillä siitä tehtyä haudetta on käytetty huonojalkasille eläimille ja lapsille.


Sitten hoksasin vielä onnettomamman kukkasen. Valkoinen tähti, joka oli supussa niskaansa ripsivän tihkusateen takia. Kyseessä taitaa olla nurmihärkki? Pikkuruinen valkoinen tähti kasvaa kuumassa ja kuivassa polunvarressa. Sille on näköjään tulossa paljon sisaruksia vierelleen, ellei Vanha herra kerkiä hurruuttaa niitä matalaksi ruohonleikkurilla.










Naapurikukkaa ei ole vaikea olla huomaamatta, sillä se on pikkuhiljaa levittänyt lonkeronsa ja iloisenväriset kukkansa yli koko nurmikon. 

Rönsyleinikki kasvaa jopa puoli metriä pitkäksi. Kun vetää yhdestä päästä, niin toista päätä ei tunnu löytyvän niin millään. Tuoreille nurmikoille päästessään rönsyleinikki on hankalasti torjuttava kasvi, koska se leviää tehokkaasti rönsyjensä avulla. Kitkemällä lajia on hankala saada pois ja sen olen huomannut katkerasti. Olen luovuttanut ja annan nykyään kasvin rönsyillä nurmikolla miten haluaa. Mutta kukkapenkkeihin älköön vaivautuko!

Leinikkejä kasvaa Suomessa 23 eri sorttia. Keisarin ajan Suomessa sotapalvelusta vieroksuvat nuoret miehet saattoivat hieroa leinikkiä paljasta ihoa vasten. Iho nousi pahoille rakkuloille eikä keisarin armeija semmoisia miehiä riveihinsä kaivannut!


Maahumala on kasvutavaltaan rehevä ja nopeakasvuinen, ja se sopeutuu niin valoon kuin varjoonkin. Lisäksi sillä on erinomainen talvenkestävyys, ja se sietää tallausta. Maahumala sopii hyvin peittokasviksi puille, pensaille ja vahvakasvuisille perennoille sekä aluskasviksi sipuli- ja mukulakasveille. 


Minä lisään maahumalaa rönsyistä ja pistokkaista. Olen monta vuotta käyttänyt maahumalaa amppelikasvina ja kasvimaan tiilimuurin peittona. Olen käyttänyt maahumalan kirpeän aromikkaita lehtiä keitoissa ja muhennoksissa.

Valkoapilat alkavat kohta kukkia - sitä meden tuoksua ja pörriäisten surinaa! Lapsena nypin apilan terälehtiä ja imeskelin mettä kuin paraskin ampiainen. Venäläinen ystäväni käyttää valkoapilateetä vahvistavana ja yleiskuntoa kohentavana juomana.


Pihatähtimö eli vesiheinä on itse asiassa kaunis kiusankappale. Sitä on arveltu maailman yleisimmäksi kukkakasviksi, mutta usein se on saanut myös viheliäisimmän rikkaruohon vähemmän mairittelevan arvonimen. Yksivuotinen ja hauras kasvi ei tuota pelloilla paljon harmia, mutta puutarhassa tai kasvimaalla sitä nyhtäessä irtoavat helposti myös kylvetyn hyötykasvin taimet.

Pihatähtimö on yksi helpoimmista villiyrttilajeista. Sitä voi syödä mehukkaana salaattina sellaisenaan tai sen voi kuivata ja jauhaa viherjauhoksi. Myönteistä mainetta se on saavuttanut myös monipuolisena rohdoskasvina.


Lopuksi lapsuuteni laastari - piharatamo. Suomen kansan suussa piharatamo tunnettiin nimellä rautalehti, mikä lienee kunnianosoitus sen kestävyydelle. Laajalti käytetty nimi on myös laastarilehti, sillä piharatamo on kätevä luonnonlaastari: lehti pehmitetään sitä vähän rutistelemalla, kostutetaan sylkäisemällä ja painetaan haavan päälle. Tulehtumaan päässeitä haavoja on lääkitty ennen vanhaan ratamohauteilla. Ratamon lehti sisältää antibioottisia ja ihoa rauhoittavia aineita.

Yksi piharatamo voi tuottaa kesässä yli 20 000 siementä. Leviäminen on tehokasta niin kotieläinten, ihmisen kuin kaikenmaailman kulkupelien kyydissä. Siementen pinta limottuu kosteudesta, jolloin ne tarttuvat helposti ja täysin huomaamattomasti ohikulkijan matkaan. Intiaanit nimittivät piharatamon valkoisen miehen jalanjäljeksi, sillä laji levisi Amerikassa ihan sananmukaisesti kalpeanaamojen jaloissa. 



Yritin pontevasti kuvata myös nokkosia, mutteivät ne pakanat ole vielä kukassa. Toisaalta hyvä niin, sillä sain kerättyä puoli kopallista nuoria nokkosenlehtiä. En tosin omasta pihasta, vaan rannan salaisesta jemmasta. Pinaattisopan reseptillä keittelin vihreän nokkoskeiton, jonka kyytipojaksi keitin pari kananmunaa. Vanha herra söi hyvällä ruokahalulla. Vasta ruokailun loputtua paljastin, mitä herra oli syönyt ;) Mulkoili se vähän epäluuloisesti, mutta lupasi mennä niittämään sen salaisen jemman, jotta saadaan uusia, pieniä lehtiä pakkaseenkin.

Vanha rouva

Ps. Nyt on sitten kimputettu 22 kukkasta sadasta.

18 kommenttia:

  1. Minäkin ihailin orvontädykettä täydestä sydämestäni, kunnes eilen löysin sen mansikkamaalta mansikantaimen juuresta täydessä vauhdissa. Miten niin pienestä kasvista voikaan pellolla tulla oikeaa turkkia taimen juureen.
    Meillä nokkonen on maanvaiva. Ei sitä ehdi syömällä hävittää. Tosin en ehdi kerätä sitä niin paljon kuin haluaisin. Talvella joudun ostamaan kaupasta pinaattia.
    Hyvää juhannusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokkonen on maanvaiva, mutta ennen vanhaan se oli sangen hyödyllinen maanvaiva. Siitä tehtii jopa narua! Lankakaupassa huomasin, että nykyään nokkosesta tehdään neulelankaa! Pitäisiköhän kokeilla?

      Poista
    2. Kannattaa varmaan kokeilla nokkoslankaa. Kälyni (käsityöalan ammattilainen) sanoi kerran, että nokkoskuitu on silkkimäistä.

      Poista
  2. Rönsyleinikkiä tuli hiljan kitkettyä. Nurmikolla saa olla, eikä siitä taida eroon päästäkään, mutta kukkapenkeistä saa äkkilähdön. Viheliäinen kitkettävä. Maahumala löytyy monesta paikasta. Käytän sitä sinun tapaasi vaikkapa kesäkukkaistutuksissa.
    Juhannuksena ei taida päästä nurmikolle kukkia vahtaamaan, kun on luvattu kovin sateista. Hyvää juhannusta siis muilla tavoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylmä ilma, voikukkarauta ja kiihkeä viha saavat ihmeitä aikaan juhannuksena!

      Poista
  3. Meilläkin tuota Orvontädykettä kasvaa melkein riesaksi asti, nimeä en vaan ole aikaisemmin tiennyt. Valkoapila vaan ei ehdi kukkaan asti, kun talonmies käy jo jyrsimässä nurmen parin millin sängelle =(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha herra kiertää leikkurilla aina valkoapilat ja jättää ilokseni ison ympyrän tuoksuvia apiloita!

      Poista
  4. Mä katsoin,kun makaat pötköllään maassa,että oletko sä nauttinut vähän liikaa juhannusjuomia...:) Ai,että kukkia tarkastelemassa,voihan sen niinkin selittää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa haa haa teill ekummallekin. Totuus on tarua kuivempi ;(

      Poista
  5. Onpas mukavia kukkaiskuvia! Minä en tahdo kehata kontata tuolla ruohonjuuritasossa, niin jää hyvät kuvatkin laiskuutta ottamatta. Töissä onkin vain kännykkä matkassa, että laatukuvat jäävät metsästä vain haaveeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään muuten konttaa, mutta äitis takia piti etsiä tuota tädykettä. Kateus on kamala tauti!

      Poista
  6. Ai se on orvontädyke. Nytpä on nimikin tälle pikkukukalle! (: Joskus nurtsilla ryömiessä tullut vastaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs se on ryömiessä, kun on nuori ja notkea. Minä en ol ekumpaakaan ja nurtsilta nostamiseen tarvitaan talja tai mies!

      Poista
  7. Sula on sama asento kun mulla, kun kitken rikkoja.. naapureilla on lystiä, kun makoilen pitkin pihaa.. ja ohikulkijoila.. no, ei se katse tapa vaan vahvistaa.. sullakin hyvä näkö kun löydät kukkivia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näöstä en niin tiedä - joskus laseilla ja joskus ilmna ja joskus oon muina naisina näkemäti, niinkuin esim. saunan lauteiden alusen, joka kuulemma pitäis pestä...

      Poista
  8. Vai kukkia etskeleepi hän 😃👍🏻
    Kyllä vissisti löytyi kun noin likietuusasti asiaan perehtyy 😃
    Pari plänttiä niitä aina täälläkin näkyy, nurminiittokone (mun ohjaamana) tekee ympyrää niiden kohdalla.
    Nokkossopoa on hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nokkoslätyt, nam. Likietuusesti olen perhetynyt myös nokkospuskiin lapsena, kääk!

      Poista