17.1.2017

Puujalkajuttu


Vapaapäivän kunniaksi kässehdin ympäri huushollia. Siirtelin tavaroita paikasta A paikkaan B. Kaivelin kaapeista sinisiä asioita esille, sillä tällä haavaa maailma on kauniin sininen.
Ikkunalaudalle laitoin sinisen lasipallon, Valko-Venäjän Grodnosta käsipakaaseissa kotio kannetun.
Pöydänkulmalle lykkäsin maljallisen kuivattua ruiskukkaa.

Muutama viherkasvikin näkyy selviävän talvesta hengissä. Lisäkukkaset eivät olisi pahitteeksi, mutta taitavat vielä saada flunssan, jos rupean niitä kotio kukkakaupasta kantamaan.


Vanha talomme pitää sisällään vanhoja tavaroita. Minä pidän niiden hengestä ja ulkomuodosta. Vähän naarmuisia, vähän kolhiintuneita ja paljon elämää nähneitä.

Niin kuin nyt tuo keittiövaakakin. Siinä se keittiön työtasolla jököttää kulho täynnä punaisia hedelmiä. Siitä on Vanhan herran hyvä noukkia tomaatti - ei se niitä jääkaapista löydä.

Piirongin päälle nostin vanhan puukaulimen. Ties mitä herkkuja sillä on aikoinaan kaulittu. Olkoon kaapin päällä kertomassa, kuka tässä talossa määrää kaapin paikan ;)

Kammarin lasivitriinin päälle nostin kaksi ruskeaa vaarinkaljapulloa, jotka ilmestyivät vintin muhista remonttia tehdessämme.


Kammarin kaapin oveen ripustin puujalan. Kai se sukkamuotti on? Löysin sen antiikkipuodista. Siellä se roikkui ovenpielessä yksistään ja unohdettuna. Nyt puujalka killuu kaapin hantaakissa. Vanha herra siitä oli veistelevinään puujalkajuttuja, mutta sulki suunsa visusti, kun kerroin hankkineeni sen lähestyvä merkkipäivä mielessäni:

- Ei kai toi mun synkkärilahja suinkaa oo?
- Saattaapa ollakin, jos puujalkajutut ei pian lopu.

Puujalkajutut loppuivat siihen paikkaan ja rauha palasi kammariin. Jatkan kässehtimistäni.

Vanha rouva

20 kommenttia:

  1. Tuo edellinen postaus oli ihana! Hattu oli kauniista kaunein ilman muuta! Minullakin on hattu tarpeen keväällä tai hatuke, sitä olen pohtinut ja miettinyt ja hamekauppani Olga sanoi ettei mitään hattua laiteta juhliin, tukka menee lättyyn, vaan hatuke...siis hatuke mulle! Olisin halunnut mustan pillerin harsolla johon Olga kommentoi tylysti että hautajaisiinko olet menossa....no en vaan esikoisen häihin, minusta tulee virallinen anoppi silloin. Siis hatuke strutsinsulalla...voi voi, ehkä inspiroidun jotenkin postauksesi perusteella, vinkkejä otetaan vastaan!

    Upeasti kaikkea kivaa otit taas esille! Tuo teidän kaappi on ihana ja puujalka...puujalkajuttu Vanhalle Herralle, hauskaa!! Ihana tuo vaakakin...kaikkikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hatuke? Katsopa kuule mun kattaukseni Pinterestistä. Siellä on erillinen osio hatuille. Löytyisikö sieltä osviittaa, sillä Olga saa nyt nuuhkaista kukkasta - kyllä anoppi on hattunsa ansainnut ;)

      Poista
  2. Upea tuo lasiomena ikkunalla. Ja puujalka vasta hieno onkin. Onneksi pelastit sen kotiisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasiomenat ovat silmäteräni, sillä ne ovat peräsiin muinaisilta ajoilta, kun tämä tyttö bongasi Vanhan herransa.

      Poista
  3. Taas mä opin uuden sanan,kässehtiminen. Oi mitähän se on!? varmaan ukkokullan kyljessä olemista,mitäs muutakaan. Voi,voi kuinka mä näen siellä hinon kaapin.... Sitä puujalkaa mä kyllä pian itselle tarvin. Mulla on jo autossa invapaikka merkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kässehtiminen on semmoista huinaamista huoneesta toiseen ilman päätä ja häntää. Vapaa suomennos.

      Poista
  4. Aivan ihania vanhoja esineitä,jotka kertoisivat paljon menneestä käytöstä,jos osaisivat.Kertovathan ne kyllä paljon jo pelkällä olemassaolollaan.Tuo sukkamuotti on kovasti käyttökelpoinen nykyäänkin.Minulla on muoviset pingottimet.Kalliilla hinnalla käsityöliikkeestä ostetut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukkamuotti kiinnitti huomioni siellä antiikkipuodin ovenpielessä. Ja kun sain sen vielä halvennuksella, niin se oli siinä. Se on kyllä passeli omien sukkieni muotiksi.

      Poista
  5. Puukaulin, jossa oli kaiverrettuja kuvioita, oli minunkin syntymäkodissa. Äiti kertoi, että sillä tehtiin vanikkaan (näkkileipään) koristekuviot. Muhatäytteistä löytyy yllättävän usein pulloja. Olikohan muhat vanhan ajan miehien pullopiiloja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anoppi oli raivoraitis, joten tyhjät pullot on varmaan pantu jemmaan kloritella kolmeen kertaan pestyinä mehunkeittoa varten. Sinne olivat sitten unohtuneet - minun onnekseni.

      Poista
  6. Ihanuuksia olet kaivellut esille kaapin kätköistä.Erikoinen kaulin..onko siinä jokin kuvio,näyttäis?Puujalkaa kummeksun ;)

    VastaaPoista
  7. On puusilmiä, -päitä, -käsiä ja etenkin on -jalkoja :)
    Mutta teillä ei kyllä sellaista ole oikeasti, eli täyttä rekvisiittaa... :D

    VastaaPoista
  8. Ihania kuvia, vanhat tavarat ovat löytäneet paikkansa :)

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommentistasi.Kysyit "sahalaitasukkien" ohjetta.Ohje löytyy netistä hakusanalla "Olga-sukat".Siellä on useita blogeja,joissa kyseisiä sukkia on kudottu ja joissakin löytyy ohjekin.On todella helppo ohje ja mukava kutoa.

    VastaaPoista
  10. Kyllä teidän koti on niin kaunis ja kaikkea ihanaa sää löydätkin sitä sisustamaan! Terveisiä Madridista. Täytyi nyt heti kirjoittaa kuulumiset kun käsky kävi ;). Huomenna lähden jo ensimmäiselle reissulle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuulumisista - alkoi justiinsa tehdä mieli churroja!

      Poista
  11. Voi, miten hieno lasiomena! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  12. =D
    Meikäläisen isäntäkin veistelee noita puujalka - vitsejä, voi taivas, että ajoittain riipii..
    Ethän sä mitään huomaisi jos tuo kaappi katoaisi kammarista ja mä hehkuttaisin kotipellolla uudesta ihanuudesta.. =D
    Mä RAKASTAN kaikkia vanhoja tavaroita ja niiden tarinoita, aina sitä tarinaa ei tiedä, eikä ne kerro, mutta ne muistuttaa olemassaolollaan - ja mitä parhaimpia sisustuelementtejä ne onkaan - en ymmärrä miksi aarteita piilotellaan kaappeihin, minun mielestäni ne pitää olla esillä, justiinsanin kuin sulla onkin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä oikein näkee, että nyt tulee joku tosi kökkö juttu...

      Kaapin katoaminen voisi olla suuri tragedia. Katsos, kun vaihdoin sen aikoinaan neuvostoliittolaiseen sähkösamovaariin. Kaappi oli ollut lasten romukaappina ja se oli aika kulahtaneessa kunnossa, kun pojat olivat kokeilleet siihen mm. sahaa ja höylää. Entistäjä pisti parastaan ja siitä lähtien kaappi on ollut mun silmäterä. Joten en anna!!!

      On mulla kaapeissa kaikenmaailman kamoja, mutta mää ulkoilutan niitä säännöllisesti. Vaihtuvat näyttelyt on musta vaan niin mukavia!

      Poista