21.1.2017

Leijonanruskeaa

Ensimmäiseen yhteiseen huusholliimme hankkimamme matto on leijonanruskea. Matto maksoi maltaita, mutta se oli pakko saada juuri sen ihanan värin takia.

Etsin käteeni kirjahyllystä Pentti Lempiäisen kirjan Kuvien kieli - vertauskuvat uskossa ja elämässä. Kirja on palvellut minua vuodesta 2005, jolloin hurahdin työni vuoksi kirkkopedagogiikkaan. Suosittelen lämpimästi.

Kirjassa kerrotaan, että ruskea väri on jo antiikin ajoilta tuttu maan värinä. Ruskea merkitsee alhaista syntyperää, köyhyttä ja nöyryyttä. Latinan kielen maata merkitsevästä sanasta "humus" on johdettu alhaisuutta merkitsevä "humilitas". Köyhyyden ja nöyryyden väriksi ruskean ovat omaksuneet vaateparressaan fransiskaanit.







No entäs sitten se leijona, tuo vallan, herruuden ja rohkeuden vertauskuva? Suuri kirkkomaalari Mikael Toppelius tuskin oli eläissään leijonaa nähnyt, mutta niin vaan tuo raivoisa jalopeura ilmestyi Haukiputaan kuvakirkkoon 1770-luvulla.

Katso Simsonin ja jalopeuran taistelua: mikä voima, mikä liike, mitkä värit... kuvakirkossa mykistyn aina tuon seinämaalauksen voimasta, joka ei ole ehtynyt tippaakaan sitten Toppeliuksen siveltimenvetojen. Oulun raatimiehet muuten sanoivat maalari Toppeliksesta, että hän oli ahkera, raitis ja maalasi kelvollisesti yhdellä värillä.




Suuntasin rohkean, mutta ah, niin alhaisen, köyhän ja nöyrän katseeni lattiaa peittävästä leijonanruskeasta matosta ylöspäin ja kuvasin leijonanväriset kohdat huushollistamme. Leijonaruskeaa ja vähän leijonankeltaistakin löytyy perintölampusta. Leijona on huiskinut hännällään väriä myös sängynpäätyyn ja omenakakkuun. Perintöpiironki, verhoilukankaan ruusut ja jauhosiivilän pohja ovat nekin serkkuja jalopeuran turkin kanssa.



Varsinainen leijonapläjäys on väriltään monta vuotta sitten hankkimani puuhareppu - siis nahkainen reppu, jonka sullon täyteen kirjoja, käsityölankoja, virkkuukoukkuja, neulepuikkoja, sivuleikkureita, paulalankoja sun muita tarpeellisia vapaa-ajanviettovälineitä, kun auton nokka kesäisin suuntaa kohti Lappia ja Vanhan herran kalastusvesiä.


Sain työnantajaltani tänä jouluna lahjaksi nahkarepun väriset nahkakintaat. Reppu ja kintaat olivat ilmiselvästi vailla samansävyistä seuraa. Saamansa piti:



Tupsupipo ja liki kolmimetrinen huivi tupsuineen valmistuivat sopivasti pilkki-ilmoja odotellessa. Kudoin ne ihanan pehmeästä Dropsin Alpaca-langasta 3,5-puikoilla. Lankaa kului kuusi kerää eli 300 grammaa.


Vanha rouva

20 kommenttia:

  1. Kyllä se vaan on UPEA väri tämä leijonanruskea ja kauniita esineitä olet sen värin tiimoilta esitellyt ja tuo huivi/myssy/rukkas-setti on komia =) ny kattomaan Putousta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leijona on ruskeista mieluisin. Muut sävyt vähän masentavat.

      Poista
  2. Nyt on kaunis pipo ja huivi ja auttaa lämmittämään,kun menet kalastusherasi kaveriksi jäälle:) Mullakin on tulossa jotain leijonanruskea,on valmis sitten joskus. Nyt menen lepäämään ,sillä perjantaina jo tulleet yövieraani lähtivät,kun sain porukat ruokittua. Huomenna sitten siivoan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei noilla vetimillä kyllä kauaa jäällä patsastella - sinne tarvitaan tuulen, viiman ja puhurin läpäisemättömiä kalvovaatteita. Jostain kun saisi semmoisen vanhanajan karvareuhkan, josta voisi laskea korvaläpät alas ;)

      Poista
  3. Leijonan ruskea on kaunis ja lämmin väri. Noilla vermeillä tarkenet metsästää leijonia pohjoisesta metsästä.
    Vauhdikas kuva Simsonista ja jalopeurasta. Minusta maalausjälki Toppeliuksella on hieno, vaikka värejä on enemmän kuin yksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minua naurattaa tuo raatimiesten tokaisu, kun katselen Haukiputaan kuvakirkon värikylläisiä maalauksia. Liekö olleet värisokeita?

      Poista
  4. Taas olet tehnyt kaunista. Täällä värjötellään flunssan kourissa ja haaveillaan kesästä. Nytkin puikoilla kesäinen puuvillatunika Adalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuvillaa inunkin mieleni tekevi, mutta villaista kauluria vaan pukkaa ;)

      Poista
  5. Aivan ihana pipo ja kaulaliina! Mahtavat tupsut! (:

    VastaaPoista
  6. Hurjan näköinen jalopeura, johan tuota katsoessa alkaa pelottamaan. Minkähän takia sitä sanotaan jalopeuraksi, eihän siinä ole mitään peuramaista.
    Kauniit asusteet ja mikä ihana väri, piristystä talvipäivään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikael Agricola ei ollut ikinä nähnyt leijonaa eikä tiennyt yhtään minkälainen otus on kysymyksessä. Hän sitten suomensi leijonan jalopeuraksi ja semmoisena leijona tassuttelee mm. läpi Raamatun ;)

      Poista
  7. No niin, ruskea voinee kuulostaa ehkä hieman alhaiselta, mutta heti on toinen kaiku kun sanoo ääneen leijonanruskea! Kyllä kuulostaa ylväältä, ei ole nöyryydestä tietoakaan :)
    Komiat on sävyt lämmittimissä lisukkeineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruskea on aina minusta ollut vaikea väri. Näköjään ruskea voi olla myös ylväs, jos sää niin sanot.

      Poista
  8. Kääk,nyt on ihanuutta kerrakseen!Tuo reppu-meikämamma tahtoo myös!Samoin rukkaset!Ja neuleet sopii niihin niin mahtavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halutahan aina saa... ostin repun sata vuotta sitten erämessuilta. Se maksoi maltaita, mutta on kyllä hintansa haukkunut. Kummallisin asia, jonka sillä olen kotio Lapista haalannut, on miehen pään kokoinen, mutta sydämen mallinen kivenmurikka.

      Poista
  9. Lämmintä ruskeaa talven viimoihin :) Tuo tupsu kaulaliina on kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tupsukoneella syntyy kivuttomasti nuita tupsuja - ei tarvitse enää leikellä paphvirenkuloita ;)

      Poista