14.1.2017

Everstinna lähtee visiitille

Everstinna oli vailla hattua. Pariisiin tai Pietariin ei everstinrouvalla ollut aikaa matkustaa (eikä kyllä budjettikaan suurensuuri ollut, sillä everstipuoliso on köyhtynyt ja reissussa rähjääntynyt, koska joutui keisarinvallan päätyttyä asettumaan pikkuiseen provinssikaupunkiin Pohjanlahden perukoille), joten everstinnan täytyi tyytyä paikallisen tuunarin tekeleeseen.


Siinä lähtöasetelma. Sitten siihen tuunaamiseen. Oli olemassa kaksi hattua. Toinen paperinarusta ja toinen lastusta. Toinen saatu ja toinen 20 sentillä kirpparilta ostettu.


Sitten oli tilpehööriloota täynnänsä tilkkuja, pitsinpätkiä, perhokaupan halvennuksesta hamstrattuja sulkia sekä turkiksenkappale naapurinrouvan armosta. Plus kirppareilta koluttuja pitsiliinoja ja paljettihuiveja.

Tuunari pujotti neulansilmään lankaa ja alkoi pistellä kahta hattua yhteen. Kopsakka lastuhattu sai tukea lerppua paperihattua. Hatunteossa kului aikaa ja siihen tarvittiin nuppineuloja, hakaneuloja, teippiä ja hitusen sensuroituja sanoja sekä pikkuriikkisen liimapistoolin autuaaksitekevää kiinnipitoa.

 

 

 

Lopulta everstinna puki päähänsä uuden visiittihattunsa:


Sen verran tyytyväinen everstinna taisi olla, että heittäytyi hieman huolimattomaksi ja tuunari sai napsaistua hänestä melkein kokonaisen kasvokuvan. Everstinna on nimittäin tunnettu siitä, että hän pitää yksityisyydestään tiukasti kiinni:


Everstinna oli tyytyväinen myös hattunsa hintaan - se kustansi hänelle vain vaivaiset 7 euroa ja 80 senttiä kaikkinensa. Tekopalkkaa tuunari ei raaskinnut everstinnalta veloittaa, sillä hän tuntee hyvin everstinnan tukalan taloudellisen tilanteen. Tuunari lupasi hövelisti tehdä uuden hatun myös kevätsesongiksi, sillä lehmuksenvihreät sulat somistavat oivasti everstinnan kunnallisneuvoksetar Å:ltä saamaa edellissesongin violettia harsohattua. Vielä kun jostain löytyy lehmuksenvihreää samettia ruusukkeen verran, niin jo on keväthattu kuin uusi.

Tuunausterveisin 
Vanha rouva

PS. Everstinna ja hänen hyväntekijänsä kunnallisneuvoksetar Å. elivät ihan oikeasti 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Minulla on työni puolesta suuri kunnia painaa kummankin rohkean naisen hattu silloin tällöin päähäni ja kertoa heidän tarinaansa.



15 kommenttia:

  1. Ai,ai,että nyt sitä ollaan Clementinen lisäksi everstinnakin hienoine hattuineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Repertuaari kasvaa, mutta tuunari laahaa perässä ;)

      Poista
  2. No onpahan aikamoinen hattu! (: Ei tuommoisia vaan nykyään kellään nää. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuupa käymään, niin äät ihan livenä!

      Poista
  3. No nyt kelpaa everstinnan esiintyä julkisesti, kun on noin hieno hattu päässä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan mistä saataisiin hattuun sopiva pitkä puku?

      Poista
  4. Ennen näki jo päältä päin kuka oli herrasväkeä ja kuka rahvasta. Ihana hattu. Olisipa joskus kiva nähdä kaupungilla tuollainen hattu jonkun päässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaapi nähdäkin, kun sattuu oikeall ekohdalle oikeaan aikaan ;)

      Poista
  5. No jo on everstinnalla komia hattu....on meillä hauska täti tuo täti Monika laulu... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täti Monikaa leikittiin siskojen kanssa lapsena niin antaumuksella, että mummu pisti koko rallatuksen pannaan.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Komea pitää olla, sano mummu ja veti navettasaappaat kinttuihinsa ;)

      Poista
  7. WAU - kyllä kelpaa keinutella toreilla menemään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juups, jos vaan olis se alaosakin ;)

      Poista
  8. Ihan mahtavaa! Mulla on hattuja - ja yks sellainen, joka lyttääntyi heti ekan käyttökerran jälkeen, mutta on tallessa. Mä niiiiin teen siitä jotakin, kiitos sun inspiksen.

    VastaaPoista