27.6.2016

Juhannusyön puuhamaa

Ruusujen tuoksussa kului juhannuksemme. Kaikki ruusut - keltaista Wilhelmiä lukuunottamatta - riehaantuivat kukkaan. Sitä surinaa, pörinää, kimalaisten keinuntaa kukasta kukkaan. Sitä oli soma seurata.

Juhannusperinteisiimme on koko omakotitalouramme ajan kuulunut juhannusyön kukkienkeruu. Mutta ei se perinteinen seitsemän kukkaa tyynyn alle -keruu, sillä meillä on jo toisemme ja muiden kuvista uneksiminen ei tulisi mieleenkään.

Me keräämme kukkasia, joita muut pöljyyksissään kärräävät pusikoihin ja soramonttujen reunoille. Tänä juhannuksena rikastuimme kolmella eri ruusulajikkeella ja parilla perennalla. Kolme vaahteraakin pääsi takapihalle.

Sitä minä en vaan jaksa ymmärtää, miksi dumpata puutarhajätteet luontoon, kun sen saa tässä kaupungissa tehdä ilmaiseksi ja laillisesti kaatopaikan kasviosastolle! En ymmärrä.



Ruusut kukkivat. 
Sen sijaan pionit duumailevat ja keinuttavat pullistuvia nuppujaan tuulessa.



  



Pihamaalta löytyy jo muutama muukin kukkija ruusujen lisäksi. 
Orvokit tietysti etunenässä. Lupiinit ja lehtoängelmät. Lilja ja poimulehti.

Kasviskoppini alkaa myös pikkuhiljaa kasvatella satoa:


Pikkutomaatit vielä vihertävät, mutta amppelimansikka on alkanut punertaa.
Tomaatin taimi tekee kukkasia.
Pottu on noussut pintaan.


Tämä kesä tuntuu olevan viimevuotista hedelmällisempi. 
No, siihen ei paljon tarvita!

Vanha rouva




15.6.2016

Nekkatunaus



Iltapuhde ilta-auringossa ilta-puutarhassa. Kun en keksinyt mitään tähdellisempää tekemistä, menin ja ronasin varastolootasta esille kaikki pikkuriikkiset kermanekat ja kuppiparat.

Ripustin ne roikkumaan humalakaareni orsille. Siellä ovat nyt sekä mummun että anopin lasiset ja porsliiniset nekat. Joukossa on myös oma emalimukini, jonka sain vaarilta kymmenkesäisenä likkalapsena. Joukon jatkona roikkuu myös kuparimuotteja, joille en ole tähän päivään mennessä keksinyt järkevää paikkaa. Nyt keksin  - järkevyydestä en mene takuuseen!




Nyt minä istun humalakaareni alla ja pääni päällä killuu kokelma perintökalleuksia. 
Parempi näin kuin varaston pimennossa.


Kun kerta puutarhatunaamisen makuun pääsin, hain liiterinullakolla maanneen airon esille. Kuljin airovanhuksen kanssa ympäri kartanoa, kunnes Vanha herra hermostui ja haki ruuvikoneen. Teimme airosta feikkikaiteen porraspieleen. Nyt odotamme, että kärhövauva voimistuu ja kietoutuu airon varteen (talvi tappoi ritelikössä kasvaneet villiviinit, yhyy).

Kasvun ihmettä odotellessa toivotan sinulle oikein kaunista päivänjatkoa!

Vanha rouva



11.6.2016

Diiliä pukkaa



Aamulla minua odotti pihanurmikolla potkukelkka.

Naapurin rouva oli linkoamassa risoja kelkkojaan kaatikselle. Sitten kekkasimme, että kelkoistahan voisi tuunata jotain kukkamaiden piristykseksi.

Vanha herra kohotteli kulmiaan, kun potkuttelin omallani kotipihaan. Murisi taas jotain sensuroitua akkain hupatuksista. Mutta kas, niin vaan kelkan istuin suoristui ja ravistunut sininen väri muuttui nimikkokanervaisekseni.



Nostin kelkan keskelle tekeillä olevaa kivikkomaatani. Sen kyytiin pääsee ruukku, johon istutan jotain valuvaa ja hekumallisen punaista. Kunhan hallanvaara on ohi.

Kivikkomaani odottaa kiviä. Elikkä jos sinulla sattuu olemaan noin viisi kuutiota ylimääräisiä luonnonmurikoita, niin vassokuu, täällä otetaan vastaan! Ja samalla voisit tuoda ne kivikkokasvitkin, jos kerta tänne Suomi-neidon vyötärölle suuntaat matkasi.

Kiitos jo etukäteen ;)



Vaivanpalkaksi tein Vanhalle herralle oman maan raparpereista lauantaipiirakan:

Pohjaa varten sekoita 1 muna, 1,5 dl sokeria, 3/4 dl voisulaa, 2 dl maitoa, 4 dl vehnäjauhoja sekä 2 tl leivinjauhetta. Tasoita pohjataikina halkaisijaltaan 27-30 cm piirakkavuoan pohjalle.

Puhdista raparperit. Pätki ne niin, että saat aikaiseksi n. 6 dl raparperipaloja. Lisää raparpereihin 2 dl sokeria. Keitä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, jotta palaset pehmiävät. Kaada neste pois.


Kippaa raparperihilloke piirakkapohjan päälle ja tasoita. Paista 175 asteessa n. puoli tuntia. 
Jäähdyttele hetki, paloittele ja tarjoa jäätelön kera. Mmmm...


Että tämmöistä voisin sinullekin tarjoilla, kun tulet sen murikkalastin kanssa.
Tehdäänkö diili?

Vanha rouva

5.6.2016

Vaakkujen kanssa aamutuimaan

Tänä aamuna herätys oli sangen kovaääninen. Akkunan takaa kuului tasaiseen tahtiin vaativa KRAAK KRAAK.

Unenpöpperössä menin patiolle katsomaan kuka kumma uskaltaa häiritä sunnuntairauhaani. Ja mitä minä näinkään!

Ensin kukkamaasta minua tuijotti tämä sinisilmäinen hurmuri. Jäänsiniset silmät tapittivat minua vaativasti: KRAAK KRAAK.

Kun minulle ei heti valjennut päiväkäskyn merkitys, alkoi jostain läheltä kuului toisenlaisella äänenpainolla: KRIIK KRIIIIIIIIIIK.

Sitten tulikin jo epävireistä kuorolaulua: KRAAK KRIIK KRAAAAAAAAAAAAK KRIIIIIK KRIK.

Yöpaidan helmat liehuen juoksin sisälle, sillä hätä tuntui olevan kova:


Variksenpojat, liekö kaksoset, olivat parkkeeranneet etupihalle. Kovaäänisen aamuserenadin tarkoituksena oli saada jääkaapissa pakoileva kinkkupaketti horioppia etupihalle. Kinkkusuikaleet tekivät kauppansa ja vaakut vetäytyivät aamunokosille jättipoimulehtien alle. Iltapäivällä ne mennä kaakottivat kovaäänisesti rupatellen rantaa kohti - keskellä tietä ja jalankulkijoista tuon taivaallista piittaamatta.


Kun kerta aamuherätys oli tehty, menin tutkimaan puutarhaa hieman tarkemmin. Pottu on saatu maahan ja pikkuruinen kasviskoppinikin on saanut asukkaat sisäänsä: tomaattia, kurkkua ja kesäkurpitsaa sekä yksi roikkumansikka. Saas nähdä, kuinka niiden käy, sillä ensi yöksi on luvattu hallaa.


Omena ja kirsikka kukkivat. Marjapensaissa on jo raakileet.


Monta vuotta sitten Naapurin rouvan kanssa tilaamamme punainen kielo kukkii naapurissa, ei meillä. 
Sen sijaan sireeni aloittelee tuoksuvaa ihanuuttaan molemmin puolin rajaa.

 

Tienpieli on pelkkää valkeaa vaahtoa. Niin ihana, niin kaunis, niin hurmaava.


Kun aamuhortoilu oli tehty, palasin keittiöön puolillaan oleva kinkkupussi taskussani. 
Niin sitten Vanha herrakin sai osansa vaakkujen aloittamasta kinkusta ja puutarhan antimista:


Kinkkujuustopannareita aamiaiseksi, KRAAK KRIIK.
Millähän minä huomenaamulla vaakut ruokin?

Vanha rouva