26.5.2016

Dyykattua, maalattua, pinottua, ommeltua


Mieli on hyvä, sillä kesä tulee, vaikka eilen aamulla satoi kuin saavista kaataen, lämpötila oli nippanappa kymmenen plusasteen hujakoilla ja portaanpielessä odotti tämä näky:


Joku turkasen lintu oli käynyt rokottamassa orvokintaimeni tuusan nuuskaksi. Aikamme väijyimme ja sitten Vanha herra hoksasi: Se mikään lintu ole, se on hiiri! Hiirenvällä lataukseen ja niin syylliset saatiin autuaammille kukkamaille - kaksi pulskaa hiirulaista vatsa täynnä orvokinnuppuja ja -kukkia.


Sinisiä orvokkeja eivät hiirulaiset rohjenneet pistellä poskeensa, 
sillä Taisto vahtii orvokkiruukkua silmä kovana!


Muutama vuosi sitten istutin satakunta narsissia ympäri puutarhaa. 
Tässä saldo - yksi ainokainen, mutta sitäkin rakkaampi!


Olga on pihamme silmäterä - päärynäpuu, jonka ei pitäisi menestyä näillä leveysasteilla. 
Mutta niin vaan Olgushka kukkii komeasti. Nyt tarvittaisiin pölyttäjiä!

 

Vuosi sitten Vanha herra tuunasi naapurin roskalavalta dyykkaamansa valurautatoolit. 
Tänä keväänä puutarhaan ilmestyi lisää kanervanvärisiä jakkaroita. 
Kelpaa minun nyt päiväkahvitella humalakaareni alla. 
Paitsi että kasvimaalta löytyy vielä makoisampi istumapaikka:

 

Naapurin rouva oli viime syksynä viemässä kaatopaikalle raatoa pihakiikkua, jonka istuinosa oli puhkikulunutta kangasta. Vanha herra päästi Naapurin rouvan pahasta ja raahasi keinunraadon aidan toiselle puolelle. Koko talven on autotallissa suunniteltu ja tuumailtu ja nyt on lopputulos kiikuttavana. Puusta ja maalista syntyi uusi istuinosa metalliputkien kannateltavaksi. 
Uusi kiikku syntyi neljälläkympillä, ei paha.


Nyt passaa meikäläisen istua kiikussa ja vahdata lootiin kylvettyjä kasveja. 
Kovin on maa vielä mustana, mutta jospa aurinko armas houkuttelisi 
tillit, mintut, persiljat sun muut salaatit maan pinnalle. 
Kuokkakin on kaivettu esiin:


Dyykkasin syksyllä ison kasan kattotiiliä Naapurin rouvan puskan alta. Pinosin tiilet kolmen metrin pituiseksi muuriksi ja ajattelin laittaa sitä pitkin jotain kasvamaan, kunhan ilmat täällä meren rannalla lämpiävät. Kurpitsa kenties?


Tässä uusi puutarhahattuni ;) 
Ompelin hatun kankaasta, tyllistä, nauhoista ja pitseistä kera sulkien ja höyhenten. 
Hattu on osa työasuani:


Minkälaisessa asussa sinä otat kesän vastaan?

Kyseleepi Vanha rouva kurillaan

22.5.2016

Kaunis ilo

Sydämellinen vastaanotto käsipäivän kera.
Miten olet voinut? -kysymys ja vastauksen tosi kuunteleminen. Sitten herkullista kakkua, kuumaa kahvia ja helakanpunaista metsämarjamehua.

Sali täynnä eri ikäisiä ihmisiä odottava katse silmissään. Hento nainen järjestelee penkkejä ja antaa ohjeita kohta alkavan ohjelman varalle.

Odotamme hetkisen hiiren hiljaa ja odotuksemme palkitaan: saliin pyrähtää kaksi mamsellia, jotka haikailevat poisvetäytyvien ruotsalaisupseerien perään. Mutta pian suru vaihtuu iloon, sillä topakka vieras kertoo kaupunkiin marssivista markiisesta ja kreiveistä, jotka taitavat ranskan kieltä paremmin kuin äidinkieltään venäjää. Niin mamsellit lähtevät tanssiaisiin.

Vielä kaksi lyhyttä historianpalasta. Nautittavia. Ilmavia. Ihastuttavia.

Sieluni lepäsi ja nauru virkisti. Kiitos kirkkokahvista ja Dom-teatteriryhmän ilonpidosta!

 

Näyttämönä toimi Vanha pappila, 
itsensä Karl Ludvig Engelin piirustama arvotalo keskellä Oulua. 

 

Harmonista, sopusointuista, eleganttia ja lämmintä.


Oli suuri ilo osallistua sunnuntain kirkkokahvitilaisuuteen.

Vanha rouva

14.5.2016

007 lameissaan


Musta, kulta ja valkoinen tervehtivät sinua portaikossa. 
Kultakynttilä valaisee tähtisadetta, kun astelet kultalameen silaamaa käytävää kohti punaista mattoa.
Punaiselta matolta näet salin - mustan, kultaisen ja valkean.


Kultaista tulta ja tähtisadetta. 
Kultapuita valkeita timantteja oksillaan. 
Mustia opaaleja ja kultaisia jalokiviä kera kultaisen paljettityllin. 


Filmitähtiä vain sinua varten. Koko salillinen.
Elizabeth, Ansa, Elvis, Tauno, Katherine, Gilda, James ja Dean...
... ja lopuksi Flashdance!

Kimaltavaa glamour-pläjäystä oli niin mukava ideoida ja toteuttaa. 
Harmi, ettei ollut hippamekkoa mukana, että olisin voinut jäädä kuokkimaan.

Vanha rouva

8.5.2016

Glamouria

 

Elämäni on ollut pelkkää kimalletta ja tuiketta pari viikkoa. 
Timantteja, jalokiviä, kultaa, paljetteja...

 

... kimallemaalia, kultalankaa, -lametta, -tähtiä, -verkkoa...


Soppaan lisätään vielä mustaa ja kultaista rusettinauhaa, paljon ilmapalloja sekä 
muutama maailmakuulu filmitähti ja ainakin yksi ministeri. 

Mitä tästä kaikesta glamourista syntyy?
Kas, se jää nähtäväksi ;)

Vanha rouva 
työuransa kimaltavimman haasteen aattona

3.5.2016

Suu tötteröllä


Koitelin koskialue sijaitsee Kiimingissä. Kosket kohisevat kahden kilometrin pituisella matkalla, puolen kilometrin levyisellä alueella ja pinta-alaa koskialueella on neliökilometrin verran. Koiteli paljastui merestä kivikauden lopulla viitisentuhatta vuotta sitten. 





Koitelissa elettiin sotaisia aikoja 1500-luvun loppupuolella. Idästä tulleet vainolaiset tekivät julmia hävitysretkiä, polttivat taloja ja tupia maan tasalle ja surmasivat paikallisia mennen tullen. Kälmit suomalaiset pukkasivat Koitelin saarilla vainolaisten veneet virran vietäväksi, joten viholliset yrittivät hätäpäissään rakentaa hongista lauttoja. Lienevätkö nämä männyt saaneet kylkeensä venäläisen kirveen?


 

Mutta eivät olleet paikallisetkaan vainolaisia huonompia. Kiimingin suuri sotapäällikkö Pekka Vesainen sissijoukkoineen kulki Iijoen vartta Maanselän yli Vienanmerelle rannalle ja saapui Kantalahteen 28.6.1589. Pekka pani kaupungin matalaksi ja jatkoi matkaa etelän suuntaan tuhoten kaikki tiellensä osuneet kylät. Pohjanmaan verokirjan mukaan Vesaisen sotasaalis oli suuri ja siitä maksettiin aimo verot. Juhana-kuningas oli niin mielissään Vesaisen ja muiden sissien oma-aloitteisista Vienan retkistä, että kutsui voittoisan kiiminkiläisen luokseen, antoi tälle lahjoja ja kehotti uusille partioretkille.

 

Nyt Koitelissa eletään rauhan aikaa. Paikka on hyvin hoidettu virkistäytymisalue aivan Oulun kupeessa. Kaupunki on rakentanut siltoja, leikkipaikkoja, esteettömiä tulistelupaikkoja ja kulkuväyliä, vessoja ja halkoliitereitä, mistä saa ottaa puita makkranpaistoa varten. Tunnelmatuvalta saa muutamalla lantilla tuoretta kahvia ja vastapaistettua pullaa. 

Hurjapäille on tarjolla koskiuntia ja koskenlaskua. Uinti on vielä kokeilematta, mutta lasku on tullut tehtyä, kuten muutaman vuoden takainen kuva kertoo. Tyttöporukalla alas mentiin ja huuto oli kaikuva! Suukin meni siinä vauhdissa ihan tötterölle ;)


Vappu otettiin vastaan töitä tehden. 
Maisemissa ei ollut valittamista!

Vanha rouva