25.11.2016

Hämäläisen reagointiaika on 2 kk


Kotipellon Tanni nakkasi minulle syyskuussa tämmöisen. Ja nyt jo vastaan. Sangen ripeää, sanoo hämäläinen!

Palkinnon sääntöjen mukaan kerron ensiksi, miten aloitin bloggaamisen:
Zakuska-pöytä sai alkunsa heinäkuussa 2010. Olin juuri jäänyt vuorotteluvapaalle työuupumuksen vietyä kaikki voimat. Sen sijaan, että olisin levännyt, sain raskaan pestin omaishoitajana. Anoppi  hiipui pikkuhiljaa pois. 

Rakas ystäväni, neljännesvuosisadan minua nuorempi Nuori rouva, johdatti minut blogimaailmaan. Hän hoksasi, että tarvitsen elämääni jotain muuta ajateltavaa kuin sairautta, itkua ja väsymystä. En ollut ennen Zakuska-pöydän lanseeraamista käynyt yhdessäkään blogissa. Mallia ja esikuvaa ei ollut. Eikä sitäkään vähää osaamista, näkemystä tai visoita. 

Nyt minun pitäisi antaa ohjeita aloitteleville bloggaajille. Nooo... olen täysin samaa mieltä Tannin kanssa, että oma itsensä kannattaa olla ja tehdä omia juttuja, omaa blogia. Matkimalla ei synny kuin halpahintaisia klooneja - tai tylsiä kauppalistoja. Rakastan omalla kielellä, omalla tyylillä ja omasta innostuksesta kumpuavia juttuja ja jutunkertojia. Tässä muutama esimerkki, jotka minuun vetoavat:

Intsu on ensirakkauteni täällä blogimaailmassa. Olen saanut tavata Intsun henkilökohtaisesti ja voin vakuuttaa, että Intsu on aivan yhtä ihana kuin hänen bloginsa - yhtä hersyvä, yhtä värikäs ja yhtä antelias. 

Koso-tätiä seurasin pitkään ennen kuin uskaltauduin kommentoimaan. Mitään niin ihanaa en tiedä, kuin Kososkan hilpeä huumori ja taitava kielenkäyttö. Kososkaa on oikein ikävä enkä taida olla ainoa, joka toivoo hänen jonain kauniina päivänä palaavan jutuillaan pelastamaan päiviäni.

Kivipellon Saila saa yhä ja aina vaan minut nöyräksi puutarhatiedoillaan ja -taidoillaan. Rakastan Sailan Nöpöä ja Suloa, jotka olemme Vanhan herran kanssa omineet omiksi virtuaalikateiksemme.

Entäs sitten Väkertäjä? Joku siinä naisessa iskee suoraan päin pläsiä - onko se äly, onko se kiero huumori vai liekö peräti sielujensympatia?? Kun ensi kerran kohtasimme, en ujostellut yhtään, vaan annoin palaa. Samalla mitalla olen saanut takaisin ;)

Sokerina pohjalla on Tanni. Sanoo ja tekee, näyttää ja kummastuttaa, joskus suorastaan lyö ällikällä. Nerokas. Kekseliäs. Varsinainen tuhattaituri. Tannilla on koti, jonne haluaisin mennä metsästämään aarteita.

Minusta parasta on löytää itse omat aarteensa ja kulkea itse omia blogipolkujaan. Siksi en nimeä ketään.

Vanha rouva

Ps. Tässä jutussa käytin kuvasatoa vuosilta 2010-12


13 kommenttia:

  1. Ihana tunnustus ja oikealle ihmiselle! Voi kuinka mukava täällä on käydä ihastelemassa ihan kaikkea - herkkuja, upeita juttuja joita olet tehnyt, retkikertomuksia ja vaikka mitä! Olen iloinen kun silloin joskus löysin blogiisi! Nöpö ja Sulo lähettävät puskut virtuaalihoivaajilleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paapa pojat vielä kehräämään, niin aamuni on täydellinen!

      Poista
  2. Kiva lukea sinun kirjoitustasi. Jatka vain,oletko käynyt blogissani ja liittynyt lukijaksi ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen käynyt ja käyn vastedeskin, mutta tuo lukijaksi liittyminen onkin sitten kinkkisempi juttu näillä taidoilla - hmmm.

      Poista
  3. Risukranssi on yksikertaisuudessaan mahtava. Mitä valkoiset marjat siinä ovat?
    Mukava, kun kirjoittelet tänne. Oikeissa naapureissa ei tule enää kyläiltyä, mutta näissä bloginaapureissa tulee piipahdeltua useinkin. Harrastusryhmät ovat ainakin minulla syrjäyttäneet kyläilytavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oksat ovat naapurin rouvan hopeapajusta. Lehdet olivat niin hauraita, että varisivat oitis pois, mutta marjat jäivät. Vänkkyr oksa on muuten Rokuan vaaroilta!

      Poista
  4. Sinulla on I-H-A-N-A blogi,olen seurannut kauan ,kauan ennenkuin "uskaltauduin" lukajaksi enkä ole katunut...kivoja juttuja.pöydät notkuu herkuistasi niitä silmilläni täällä maistelen ja nenälläni haistelen heh...heh...eikö ookkiin metkaa ;) jatka vaan samaan malliin.Edellisessä postatuksessakin oli nii-in ihania herkkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt pistää nöyräksi, kun noin herkesit. Meillä hämäläisillä ei ole liiemmin tapana kehua - kehujen huippu taitaa olla tokaisu "Oho, onhan se tommonen!"

      Poista
  5. Mitä - Mitä - Mitä?!?!
    Nyt loksahti meikäläisen leukaperät - ei siitä, että näin nopiasti vastasit =D - vaan aivan ihanasta postauksesta ja kiitos nöyrä kehuistasi.
    Kosotätiä on kyllä ikävä, muistelisin, että hän joskus vinkkasi blogistasi ja eksyinkin tänne, mutta alkuun jäi kommentoimatta, nyt jo uskalla =D
    Väkertäjä on ihan huippu ja pitkään piipahdeltu vieraissa.
    Nyt aika uutena tuttavuutena tuo Kivipellon Saila, mutta sinne kun eksyin olikin niin mielenkiintoisia postauksia, että pakkohan siellä oli enemmänkin kuluttaa aikaa, ja toki nyt piipahtelen aina kun uusi postaus tulee.
    Tää bloggaaminen on jotenkin niin ihanaa ja varsinkin te ihanat blogi-ystävät - on mukava jakaa ideoita, ihastella ja nauttia kerronnan sekä kuvien välityksellä. Ja olenko sanonut, että niin tykkään sinun kuvistasi, ovat niin raikkaita ja kauniita, mulle kun kuvat merkitsee enemmän kuin sanat.. toki niilläkin on oma merkityksensä, mutta mulla toimii tuo muisti paremmin kun näen jonkun ihanan, niin se jää tuonne mielensopukoihin. Ja sinun blogisi antaa minulle juuri näitä nautintoja. Aina silloin tällöin tulen ja selailen vanhojakin postauksiasi, ne vaan uppoo minuun ja tuo iloa!
    Söpöläisiä nuo virkatut sydämet - jahas - mistäköhän ne löydän - tarttee alkaa etsintöinin.

    Ihanaa sunnuntaita mussukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justiinsa pomoni tokaisi perjantaina, ettei häntä kehu ikinä kukaan. No vinkistä vaarin ottaneena, kuvasin häneltä saamani kauniin orkidean ja kerroin, että kiitosta vaan kukasta - kukan takia piti mööbleerata koko huusholli uuteen uskoon, jotta kukka pääsee arvoiseensa paikkaan. Pomoa "kehuni" nauratti ja mulla pukkasi hikeä.

      Sydämet löytyvät muistaakseni Neulomuksista ja Koristuksista. Teko-ohjeet löytyvät Attic24-blogista Brittein saarilta - mutta varoituksen sana, pue se jätesäkki päällesi, ennen kuin menet sinne ;)

      Poista
  6. Hei, täällä yks älyvapaa kierosieluinen hilpeähuumorinen onnittelee tunnustuksesta - vissisti olo on nyt kuin punaisella matolla tepastelisi!?! :)
    Mulla on nyt ollut hissukainen väkertelysyksy, mutta en nyt sentäa paria kuukautta mennyt vastailuun (sekin oli jo paljon kun nyt ensin hokasin kommenttikentästä Tutan laittaman viestin ko. haasteesta!) - vissisti on hämäläisyyttä meiksinkin veressä jonkun sukuhaaran kautta :D
    Ihanaa, kiitos, höpistään taas pläsit vastatusten joku kerta!?! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tota mä tarkoitin - kieroa ja älyvapaata huumorinkukkaa, joka teilläpäin kukoistaa. Taas naurattaa, vaikkei pläsistä tietoakaan.

      Poista
    2. Ensi kerralla sitten älykästä ja kierovapaata totista torvensoittoa... :D

      Poista