9.9.2016

Pottuja, kiviä ja kukkasia


Pikkuihminen oli tingannut jo pari kuukautta sitten Nuorelta rouvalta, koska mennään nostamaan pottuja. Tänään se päivä sitten koitti.

Aamusta asti pottulaatikot, ämpärit ja kuokat odottivat kuokkijaa. Kun kuokkija sitten lopulta saapui - Pikkusisko oli pitänyt ensin saada päiväunille Nuoren herran kanssa - pantiin pystyyn kilpailu siitä, kuka saa nopeimmin ämpärinsä täyteen.

Kuokka sai kyytiä ja multa lensi. Arvata saatat, kuka voitti ;)

En ainakaan minä, sillä muutama isompi peruna taisi välillä vaihtaa paikkaa minun ämpäristäni Pikkuihmisen ämpäriin ja vaihtarina tuli pari kiveä.

Kun homma oli selvä eli ilmiselvä voittaja julistautunut voittajaksi, oli aika lepuuttaa kinttuja pottulaatikossa ja kiikkua Vanhan herran vieressä omenoita syömässä.


Vertailun vuoksi panen tähän kuvan kolmen vuoden takaa. 
Pottua on Pikkuihminen näemmä syönyt, koska laatikko käy pieneksi ;)


Puutarhahommia on muutenkin tullut tehtyä. Ensin irrotin kivet kaarevan kukkapenkkini laidasta, sillä tarvitsin kivet toisaalla. Tilalle naputtelimme Vanhan herran kanssa peltisoirot, jotka talven aikana ruostuvat sopivasti eivätkä sitten kimalla vihreyden keskeltä silmään. Samalla vaivalla tulin tehneeksi pyöreän penkin kaaren keskikohtaan. Se sai keskelleen omenapuun ja laidoilleen raparperit.


Kivet kärräsin rauniopuutarhani jatko-osan täytteeksi. Olen kesän aikana hamstrannut halvennusmyynneistä isoja kukkaruukkuja, jotka saavat ensi kesänä täytettä kesäkukista. Paikka, missä kivi/ruukkumaa sijaitsee, on niin kuiva kankare, ettei siinä luonnostaan ole multaa kuin kymmenkunta senttiä. Sen alla onkin sitten kolme metriä hiekkaa - entinen merenrantatöyräs kun on kyseessä. Lisää kiviä tarvitsen vielä aikamoisen körön, sillä suodatinkangasta jäi näkyviin vielä vaikka hurumykket -  kuten mummu sanoisi.


Portaanpielessä kukkivat valkeat kärhöt ja valkea ruusu. 
Ruusuntuoksussa on mukava istua ja juoda päiväkahvit. Päiväkahvipaikkaan tälläsin myös syysasetelman:


Tämmöistä täällä, mimmoista siellä?

Vanha rouva

22 kommenttia:

  1. Voi että kun sinä jaksat uurastaa sen pihamaasi kanssa! Mun kintut ei meinaa kestää pihalla hyörimistä. Heti katsoin,että oho,onpas pienimies kasvanut. Niin ne vuodet vierii ja noi pienet niin vanhentuu,me ei:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei munkaan kintuissani ole illan tullen hurraamista, mutta onneksi Vanha herra on tajunnut elämäntehtävänsä - osaa olla nauramatta köpöakalleen ;)

      Poista
  2. Oikein piti suurentaa tuota ruukkupuutarhan kuvakollaaseja kun niin hienolta näyttää jo nyt.. Saatikka ensi suvena kukkien kera.. Mukavia puuhasteluita teillä ollut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasitko muuten, että siellä ne sun lähettämät kukat kukkii ruukkujen vieressä. Mistä kekkasitkin melkein punaisia kehäkukkia??

      Poista
  3. Olipa teillä mukavaa perunateatteria, meillä se on huomenna ja onpa Pikkuihminen kasvanut melkoisesti! Aika tekee tehtävänsä! Samanlaista pottukilpailua meilläkin odotellaan, vaikka lapset ja heidän mussukkansa ovat jo isoja, siellä lentää pienet potut ja multa ja hauskaa piisaa vaikka hurumykket, kuten meilläkin sanotaan!

    Tuo ruukkupuutarhasi tulee olemaan kaunis, on jo sitä nytkin! Paljon puuhaa riittää näin syksyllä! Laitatko kukkasipuleita ruukkuihin kevättä odottelemaan?

    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkasipuleita ruukkuihin? Höh, enpä ole moista ajatellutkaan. Pitäisikö? - Yhtenä vuotena jätin laiskuuttani mullat ruukkuun talven tullen ja keväällä keräsin haljenneita ruukunkappaleita kasvimaan laidasta.

      Poista
  4. Kovasti teillä on touhutta syksyä siellä pihamaalla. Ihanalta näyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos kiitos. Yritän ainakin jollakin konstilla viherryttää tätä merenrantatöyrästä. Pikkuhiljaa takapakkien kautta kohti Edeniä ;)

      Poista
  5. Pikku-apulainen on kasvanut aiemmasta kuvasta katsoen aikalailla,niinhän ne sanovat:vuosi "vanhan"vanhentaa kaksi lapsen kasvattaa... se tuntuu iän karttuessa pitävän paikkansa =) Kivet on kauniita puutarhaa laitellessa.Kivaa syksyistä puuhastelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivet on kauniita, kyllä. Vaan on niissä aikamoinen kantaminen - ensin Lapista tänne ja sitten tontin reinalta toiselle. Pitäisikö laittaa rullat alle...

      Poista
  6. Hyvin on pojalle potut maistunut kun laatikko käy jo pieneksi.
    Upea tuosta siun penkistäsi tulee, no
    meillä on menny viikko itkiessä kivuista, selkä, lonkat ja jalkaterät kippeinä samaan aikaan. Nyt ei koskeenää kuin selkää. Eli kakkanen viikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan harmistus. Pure hammasta ja marise Iäntämihelle silleen viehättävän naisellisesti ;)

      Poista
  7. Mikäs on pottuja nostaessa, kun on reipas apulainen mukana =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta. Apulainen käy ja hyrisee muuten kakun voimalla.

      Poista
  8. Muistinpa juuri, että meillä on pottu vielä nostamatta. Yleensä pitää olla pottupenkki muutamana aamuna kohmeessa ennen, kuin riennämme pelastamaan palelevat potut kellariin. Kaunista on vielä pihallasi.

    VastaaPoista
  9. Löysin sinun blogisi ja liityin lukijaksi, oli niin mielenkiintoinen.
    Ole hyvä ja käy myös minun blogissani, ja liity lukijaksi, laita myös sivullesi minun blogini osoite. Teen samoin omassa blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin jo kylässä. Samat sanat.

      Poista
  10. Tekemisen meininkiä - potut ja kivet siirtyy paikasta toiseen suit sait 😃👍🏻
    Tuskin näin olis käynyt ilman pottulaatikosta uloskasvanutta apulaista 😃 Kasvavaa laatua läjäpäin 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Illalla huomaa suitsaitit, kun kuljen koukkuakkana ja pitelen polviani. Apulainen ei oikein vielä jaksa nostaa kiviäni, tahtoa kyllä olisi kuin pienessä kylässä.

      Poista
  11. Taas olet ollut ahkera ja mukava apulainen sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahkerana ja ahkera... paperityöt vaan pinoutuu pöydälle...

      Poista