28.8.2016

Viikon ainoa

Olen viettänyt viikon ainoan lepopäivän visusti pihamaalla.

Auringon paisteessa tuli melkein hiki, kun työntelin kottikärryllä kivia pisteestä A pisteeseen B. Naapurin rouva katseli touhuani huvittuneena - mutta ei tuonkaan touhussa kovin enempää järkeä ollut. Hän nimittäin irotti vanhoja pihalaattoja paikasta A ja paukutteli niitä paikkaan B.

Että yhtä järkeviä akkoja on kummallakin puolella rajaa. Minun järkevyyteni saat nähdäksesi, kunhan ensin hommaan jostain vielä muutaman kuorman kivenmurikoita.

Hyödyllisintä tämän päivän puuhissani lienee sipulinvarsien ja persiljan kerääminen kasvimaalta. Vanha herra ne sitten pilppusi, pesi, kuivasi ja pussitti pakkaseen. Siinä vaiheessa minä sommittelin Naapurin rouvan kanssa savupönttöä uusvanhoille pihalaatoille... Muuten, tuossa sipulisilpun päällä makoilee tämän tontin ihkaensimmäinen päärynä! Se oli tipahtanut maahan kesämyrskyn ravistelemana. Toivottavasti sen 12 kaveria pysyvät Olga-puussa kiinni, jotta kerkiävät kypsyä edes hieman enemmän. Tämä tipahtanut oli vielä kivikova ja kammottavan makuinen.


Tein kesäisen salaatin oman kasviskoppini tomaateista, kesäkurpitsasta ja basilikasta. Fetajuusto sai taittaa nälän. Lorautin salaatin päälle suoraan italialaiselta maatilalta ystäväni matkassa tullutta oliiviöljyä ja ripottelin perään suolaa, sokeria ja mustapippuria. Raikasta.


Auringon laskiessa pihakuusten taakse alkoi olla niin kylmänviileää, että oli paras tulla sisähommiin. Kiikuttelin muutama aika sitten vanhain tavarain kaupasta löytämääni vaakaa kammarista toiseen ja asettelin jos johonkin pöydännurkkaan. Lopulta vaaka löysi paikkansa puusepänarkun päältä. Punnittavaksi panin helminauhani ja riipukseni. Ne eivät ole pelkkiä koristuksia, sillä tarvitsin niitä kipeästi viime viikon työkeikalla...

Tällä minun alallani on haastetta kerrakseen, kun päivällä pitää esittää vakavasti otettavaa virkanaista, illalla johdattaa asiakkaita pitkin kujia ja kartanoita kummitusjahdissa ja seuraavana päivänä heittää viidentoista tunnin työrupeama roudarina, pitoemäntänä, somistajana, stailaajana ja tarjoilijana - aidossa kasarihengessä.


Ammattini etuihin kuuluvat ehdottomasti ihanat, nuoret työtoverit, mielikuvitukselliset teematapahtumat ja toinen toistaan mielenkiintoisemmat viihdetaiteilijat, joiden työtä saan seurata aitiopaikalta. Kuten nyt tämä kasarikauteni idoli Eini - äärettömän upea, karismaattinen ja kaunisääninen Nainen isolla ännällä.

Nyt tämä lähtee relaamaan töllön eteen. Moikka.

Vanha rouva

10 kommenttia:

  1. No jopas Sinulla menoa on piisannut ja töitä vallan mukavassa porukassa ja lähes sopivalla aikakaudella, vaikka Einistä en oikein perusta vaan 70-luvun ihanasta klassisesta metallissta, se puree aina! Hienoa satoa olet saanut kasvihuoneestasi! Mukavaa että teillä naapurinrouvilla on kummallakin touhua, vaikka joskus varmaan se hiukan naurattaakin :D Sama täällä :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eini liittyy nuoruuteeni siten, että oltiin tyttöporukalla katsastamassa yhdellä tanssipaikalla poikia. Eini astui lavalle ja VIUH! Kaikki nuoretmiehet liimaantuivat esiintymislavaan kiinni palvomaan tuota laulavaa kaunotarta. Meille ei jäänyt mitään...

      Poista
  2. No nii, nyt oon kade ja yhtä vihree kuin siun yrtit, sillä TUO VAAKA on ihana, ihana.
    Miun lapsuuden kodissa oli päärynäpuu, mummoni OLGA vaali sitä kuin mitäkin herkkua. joskus saimme armosta yhden tai kaksi päärynää ja ne oli sitten pahoja, kovia kuin kivet, liekö tuota samaa lajia kuin siun.
    Muuten nyt se mies irrotti autosta koneen, jotta silleen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää tuun kohta korjaan ite sen moottorin!!!

      Poista
  3. Jestas, mulla on vielä ruohosipulit silppuamatta pakkaseen! Tosin sieltä löytyi viimevuotisia silppupussejakin...
    On sulla mielenkiintoinen ja monipuolinen tuo sorvi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorvi on sorvi! Välillä ykstotisen tiukka ja välillä hulvattoman kiero!!! Voi kunpa tietäisit kaikki vuosien varrella sattuneet kommellukset - kerron joskus ;)

      Poista
  4. Ei käy elämä ykstotiseksi ,eikä jäsenet jäykisty ,kun on kaikenlaista vipinää kintuissa ;) tuo vaaka on ihgu ihana =) Eini on UPEA laulaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäykistyy tällä iällä niin maan perusteellisesti ainakin tämä emäntä, että koukkuna kuljen loppuillasta, kun olen pihalla kyykkinyt ensin koko päivän. Mutta vaaka on ihana - kuten myös Eini!

      Poista
  5. Voi sentään ja mä vaan löhöän kotona,kun teet 15 -tunnin työpäiviä. Tai ainakin luulisin olevani kotona. Tänään tulin kotiin n. 17.30,missä lienen luuhannut. Ainakin yhdessä tooosi ihanassa paikassa ja toisessa pakollisessa paikassa ja kolmanteen en kerinnyt. Olenpa minäkin sentään saanut sipulit pilkottua ja ne ovat pakastimessa.

    VastaaPoista
  6. Etköhän sinä ole elämäsi aikana kerinnyt muutaman 15-tuntisen tehdä, luulen mä!

    VastaaPoista