26.5.2016

Dyykattua, maalattua, pinottua, ommeltua


Mieli on hyvä, sillä kesä tulee, vaikka eilen aamulla satoi kuin saavista kaataen, lämpötila oli nippanappa kymmenen plusasteen hujakoilla ja portaanpielessä odotti tämä näky:


Joku turkasen lintu oli käynyt rokottamassa orvokintaimeni tuusan nuuskaksi. Aikamme väijyimme ja sitten Vanha herra hoksasi: Se mikään lintu ole, se on hiiri! Hiirenvällä lataukseen ja niin syylliset saatiin autuaammille kukkamaille - kaksi pulskaa hiirulaista vatsa täynnä orvokinnuppuja ja -kukkia.


Sinisiä orvokkeja eivät hiirulaiset rohjenneet pistellä poskeensa, 
sillä Taisto vahtii orvokkiruukkua silmä kovana!


Muutama vuosi sitten istutin satakunta narsissia ympäri puutarhaa. 
Tässä saldo - yksi ainokainen, mutta sitäkin rakkaampi!


Olga on pihamme silmäterä - päärynäpuu, jonka ei pitäisi menestyä näillä leveysasteilla. 
Mutta niin vaan Olgushka kukkii komeasti. Nyt tarvittaisiin pölyttäjiä!

 

Vuosi sitten Vanha herra tuunasi naapurin roskalavalta dyykkaamansa valurautatoolit. 
Tänä keväänä puutarhaan ilmestyi lisää kanervanvärisiä jakkaroita. 
Kelpaa minun nyt päiväkahvitella humalakaareni alla. 
Paitsi että kasvimaalta löytyy vielä makoisampi istumapaikka:

 

Naapurin rouva oli viime syksynä viemässä kaatopaikalle raatoa pihakiikkua, jonka istuinosa oli puhkikulunutta kangasta. Vanha herra päästi Naapurin rouvan pahasta ja raahasi keinunraadon aidan toiselle puolelle. Koko talven on autotallissa suunniteltu ja tuumailtu ja nyt on lopputulos kiikuttavana. Puusta ja maalista syntyi uusi istuinosa metalliputkien kannateltavaksi. 
Uusi kiikku syntyi neljälläkympillä, ei paha.


Nyt passaa meikäläisen istua kiikussa ja vahdata lootiin kylvettyjä kasveja. 
Kovin on maa vielä mustana, mutta jospa aurinko armas houkuttelisi 
tillit, mintut, persiljat sun muut salaatit maan pinnalle. 
Kuokkakin on kaivettu esiin:


Dyykkasin syksyllä ison kasan kattotiiliä Naapurin rouvan puskan alta. Pinosin tiilet kolmen metrin pituiseksi muuriksi ja ajattelin laittaa sitä pitkin jotain kasvamaan, kunhan ilmat täällä meren rannalla lämpiävät. Kurpitsa kenties?


Tässä uusi puutarhahattuni ;) 
Ompelin hatun kankaasta, tyllistä, nauhoista ja pitseistä kera sulkien ja höyhenten. 
Hattu on osa työasuani:


Minkälaisessa asussa sinä otat kesän vastaan?

Kyseleepi Vanha rouva kurillaan

4 kommenttia:

  1. Niin on ihastuttavan väriset sun kesäkalusteet. Orvokitkin samaa sävyä. Mä heti arvasin,että tuo hattu on varmaan kummitusrouvalle tai sitten sille kansakoulun opettajalle.

    VastaaPoista
  2. Ompa sinulla upea kesähattu. Tuollahan kelpaa mennä vaikka kuinka hienoille puutarhakutsuille. Eikä uskoisi että vanhasta raaskusta keinusta voi saada noin kauniin. Ihanan värinen.

    VastaaPoista
  3. Ihanasti siellä kukkivat kukat. (: Ja kotoisan näköisellä paikalla on tuunattu pihakeinu. Hattukin on pramee. Miun kesävetimet taitaa koostua enimmäkseen leirielämään sopivasta vaatetuksesta ja muuten vaan mukavista kuteista.

    VastaaPoista
  4. Onpas siellä fiinisti puettu mamselli fiinissä hatussaan!
    Kesäpatiokin valmiina uuteen kasvukauteen. Mukavan näköistä.

    VastaaPoista