28.8.2015

Kesäkakkua kaivatulle

Värkkäsin puutarhan antimista kesäisen tervehdyksen kauan kaivatulle ystävälle:

Pohjaa varten pyöräytin murotaikinan: 3,5 dl vehnäjauhoja, 2 tl sokeria, ripaus suolaa, 100 g voita ja 0,5 dl vettä. Taputtelin taikinan irtopohjavuokaan. Päälle pilkoin puoli  kiloa raparperinvarsia, joille ripottelin pari ruokalusikallista perunajauhoja ja 1,5 dl sokeria. Paistoin pohjaa 200 asteessa puolisen tuntia.

Täytteeseen tarvitsin purkillisen raparperi-mansikkarahkaa, 200 g maustamatonta tuorejuustoa, 2 dl kermaa vaahdotettuna, puoli purkkia kondensoitua maitoa sekä desin verran mansikkahilloa. Lirutin täytteeseen 6 esikäsiteltyä liivatetta. Kaadoin täytteen jäähtyneen pohjan päälle ja lykkäsin jääkaappiin odottamaan iltaa ja odotettua vierasta.

Vieras kaarsi pihaan juuri, kun olin rustaamassa koristuksia vuoasta irrottamalleni kakulle. Tummaa teetä pannullinen pöytään ja kakku kahden ystävyksen väliin. Aika loven saimme aikaiseksi!

Vanha rouva

27.8.2015

Tarjolla tänään


Tarjolla mahdottoman hyvää soppaa! 

Kuori ja pilko kuusi-seitsemän isoa sipulia. Kuullota sipulit voissa ja hurauta päälle pari litraa vettä. Lisää suolaa, mustapippuria, pari laakerinlehteä ja pari liemikuutiota. Porruuta hiljalleen toista tuntia. Lisää neljä-viisi keitettyä perunaa ja kuumenna. Surruuta sauvasurvimella sileäksi. Lisää purkki kermaa ja ruokalusikallinen kurkumaa. Kuumenna. Jaa keittokulhoihin ja koristele.


Tarjolla mahdottoman hyvää suolasiikaa! 

Pyydystä siika. Perkaa ja fileoi siten, että nahka jää paikoilleen. Suolaa karkealla suolalla ja mausta ripauksella sokeria. Kääri tiukkaan pakettiin ja pane kylmään painon alle yöksi. Huuhtele pikaisesti liiat suolat pois. Siivuta. Pane tarjolle sitruunan ja tillin kera.

Näin meillä tänään. Tuletko syömään?

Vanha rouva, maiskis

24.8.2015

Kesämakuja sateenkaaren alla

Tässä muutama kesäherkku meren rannalta ja pottumaan laidalta. 

 

Tuskittelin korianteripaljouden kanssa. Nuori rouva pelasti minut ja käski kokeilla korianteripestoa. Tein työtä käskettyä ja saksin ison tupsun korianteria ja survoin sen monitoimikoneeseen yhdessä pinjansiementen, valkosipulinkynnen ja parmesaanin kanssa. Mylläsin tuusannuuskaksi. Lorautin mukaan oliiviöljyä ja myllytin mustapippuria. Niin oli kulhollinen pestoa valmiina odottamassa pottujen kypsymistä ja lohen paistumista. Ai että on hyvää. Pestossa ei maistu - ainakaan minun suuhuni - korianterin erikoislaatuinen ominaismaku, jota aina niin hienotunteinen ja sanansa taiten asetteleva Vanha herra kutsuu luteenmauksi. Milloinkahan tuo on luteita popsinut...

 

Keittiön pöydälle ilmestyi aamusella ahvenia saatesanoilla Tee noista jotakin. Suolasin kalat karkealla suolalla ja annoin ässehtyä jääkaapissa iltapäivään. Pyyhin liiat suolat pois ja täytin kalat voinokareella ja tillillä. Käärin kalat folioon tiiviiksi paketiksi ja komensin kalastajaa kypsentämään ne pallogrillissä. Reilun puoli tuntia ahvenet hissukseen muhivat. Näitten syöminen on semmoista sottaamista, että syömäkalut voi huoletta ohittaa ja panna pöytään semmoisen tuukin, mihin voi pyyhkiä sormensa.


Kyytipojaksi tein tomaattisalaattia: viipaloiduille tomaateille fetajuustoa kökkö. Päälle basilikaa, viinimarjoja, loraus öljyä ja hunajaa sekä roseepippureita suolaripauksen kera. Kyllä tämä ainaiset potut voittaa, sanon minä, potuilla kasvatettu.


Jälkiruoaksi mansikoita kera maitokastikkeen. Kastike on yksinkertainen, mutta herkullinen: purkki mascarponea ja puoli purkkia kondensoitua maitoa sekoitetaan keskenään. Lapataan mansikoiden päälle ja koristellaan. Syödään makeisiin suihin ja ihmetellään annoksen pienuutta.

Vanha rouva



23.8.2015

Kauneuden äärellä

 


Toinen Lapin reissu tälle kesälle on takana. Harmi, sillä Tenon rannalla oli +26 astetta, tuulta tuskin nimeksikään ja taivas niin sininen, niin sininen.


Paistattelin päivää rantatöyräällä ja ihailin ikioman personal-kalastajani siiman vispausta. Saalistakin tuli: taimenia, harjuksia ja siikoja, mutta kalojen kuningas, lohi, ei tällä kertaa ollut syöntipäällä.


Kun kalastaja kalasti, minä tiirailin maailmaa kameran läpi, luin kirjoja, pyörittelin kransseja, keräsin ajopuita ja virkkasin:

   


   


Nyt on matkailut matkailtu ja alkaa arki. Työt odottavat tekijäänsä. 
Mikäs on tehdessä, kun mieli on saanut levätä Luojan luoman kauneuden äärellä.

Vanha rouva


14.8.2015

Monivärinen ja muhkea

 

Lähdin aamusella hakemaan postia. Seinäasetelmassani oli jotain ylimääräistä. Menin lähemmäksi ja kas, iso yökkönen (?) oli lennähtänyt tutkimaan entistä hyttysverkkoa. Kaunis otus.


Postilaatikon yläpuolella minua tervehti oliivinvihreä ja raitasarvinen monniskontti. Kaunis otus tämäkin, vaikka jykevät leukaperät vähän hirvittivätkin minua.

Mutta mikä hiivatin otus oli lennähtänyt keskelle kukkamaata?


Siellä se levitteli siipiään. Oli oranssia ja punaista. Oli violettia ja  kanervan väriä. Siipensä otus oli reunustanut vaaleanpunaisella. Onkohan tämä vaarallinen, kun on noin monivärinen ja muhkea?


Vanha herra huiski värikästä otusta kärpäslätkällä. Niin siitäkin sitten päästiin...

Vanha rouva

PS. Virkkasin pontson 5-koukulla Gjestalin Bomull Sport -langasta. 
Idean nyysin Koso-tädiltä, hän kun on tehnyt monta kaunista huivia.

9.8.2015

Etelään!


Äkkiä pian nopeasti pois pois sateen ja vilun alta! Niin me pakkasimme matka-askimme ja ajelimme Pohjois-Pohjanmaalta Etelä-Pohjanmaalle. Siellä pieni maailmamme mullistui täysin, sillä kohtasimme monta uutta ja ihmeellistä asiaa

 

Ensimmäinen matkaetappi oli Kauhavan Puukko- ja tekstiilimuseo. En kuitenkaan hassannut rahojani talon suurimpaan puukkoon, sillä sillä oli painoa liki 100 kiloa. Sen sijaan Kauhavan ruma vallesmanni pani minut ruotuun ja jalkarautoihin.

Pääsin tutustumaan Seinäjoen Lottamuseoon. Lottien raskas työ sotien aikana pani miettimään itsenäisyytemme hintaa. Miltä on mahtanut tuntunut painaa lottakruunu päähänsä?

 

Seinäjoella kohtasin cityhirven. Samuli Alosen veistos on oiva pysäytys keskellä kiireistä kaupunkia. Hirvi seisoo ihan kuin ihmeissään. Mihin minun pitikään mennä?  Ehkä kenkäkauppaan?

 

Seinäjoella söimme myös häälounaan. Sitä ei nautittukaan ihan missä seurassa tahansa, sillä 
NYT ALKOI MATKAN KOHOKOHTA:

 

 

Pääsimme nauttimaan TAITEESTA isolla TEELLÄ. Yksityisnäyttelyn ja sydämellisen opastuksen lavealla ja leveällä pohjalaasella murteella tarjosi meille 43. hääpäiväänsä juhlistanut nuoripari: 

 

Katselin kunnioituksesta mykkänä huoneesta toiseen jatkuvaa taideteosten kavalkadia. Kanava- ja paperinarutöitä, astelemia, enkeleitä, perhosia, toinen toistaan kauniimpia huonekaluja, liinoja, pitsiverhoja, kukka-asetelmia... Miten joku on saanut luotua jotain niin täydellistä, rauhaisaa, sopusointuista?


Ensimmäisen päivän shokista selvittyämme sydämellinen nuoripari pyöritti meidät, jurot ja ujot pohjoispohjalaiset,
lopullisesti sekaisin:


Tutustuimme Lapualla Kulttuurikeskus Vanhaan Paukkuun. Pelkistetyn kaunis Pajakappeli hiljensi suuren surun edessä - neljäkymmentä lapualaista menehtyi patruunatehtaan räjähdyksessä 1976. Piipahdimme myös Valokuvaamomuseossa, Patruunagalleriassa ja Lapuan patruunatehtaan museossa. Sekä tietysti Lapuan Kankurit -pellavakutomon tehtaanmyymälässä.


Seuraava elämysnumero oli Jokilaakson matkailupuutarha rehevine pensaineen, perennoineen ja yrttitarhoineen. Parasta antia ja näkemisen riemua tarjosivat hassut ja huvittavat kukkaistutukset:



Ajelimme Lappajärvellä katselemassa kauniita maalaismaisemia. Epätavallisia taideteoksia näimme Tapolanvuorella, missä kivimaalaukset ja betoniset veistokset mykistivät ainutlaatuisuudellaan:


Sitten alkoi HULLUUS - nuoripari kyöräsi meidät Kauhavalle Lankavan kauppaan. Tässä vaiheessa on pakko tunnustaa, että meinasin seota! Tahdoin kaikki langat, ihan kaikki! Jos Vanha herra ei olisi ollut jarruna jurnottamassa, olisin saanut aikaiseksi konkurssin, pankkikriisin ja nälänhädän ja vaikka minkä muun vitsauksen. 


Vanha herra tyyräsi hangoittelevan vaimonsa autoon, hyvästelimme nuorenparin ja huristelimme Isoonkyröön. No, sielläkin meinasi tulla tenkkapoo ja mopo karata käsistä, sillä tarjolla oli 1700-luvun markkinat:


Markkinaväki hyöri 1300-luvulta peräisin olevan kirkon katveessa. Kaunista, kaunista, kaunista:

 

 


Matkamuistoina kesäiseltä etelänlomalta toin kotiin villa- ja puuvillalankaa, valkosipuliletin, pellavapyyhkeitä ja patasuteja. Markkinoilta ostin täyspitkän samettimekon, josta tulee uusi työasuni, kunhan saan tuunattua sen muhvihihoilla ja rubiineilla. 



Rakkain matkamuisto kuitenkin on tässä:


Se on käsin kirjottu liinanen. Se on herkkä ja kaunis. 
Se on aitoa disainia a la INTSU!

Kiitos ihana ystävä unohtumattomista hetkistä luonasi. 
Olet sankarini!

Vanha rouva (se hiano) ja Vanha herra (se ujo)