29.7.2015

Violetteja kretonkeja

 

Hyvän sään aikana olen ommellut täydennystä kretonkikaappiini.

A-linjaisen mekon värkkäsin villasilkkikankaasta, jonka ostin viisi vuotta sitten Thaimaasta. Ajattelin alunperin, että kankaasta tulee virkanaisjakku, mutta kun virkanaiselta meni virka alta, niin mitäpä tuolla. Mekkoa tulee pidettyä enemmän ihan kotioloissakin. Tein mekon kaula-aukoon ripsureinaisen rypytyksen. Jos se vähän hämäisi parhaat päivänsä nähnyttä kaulaa... Luonnossa kangas on kuvassa olevien rantakukkien värinen - semmoinen syklaaminvioletti. Tämä minun virtuaalinen värinmuuntimeni vääristää värin ihan sähkönsiniseksi. Kummallista.

Samoilla tulilla hurautin trikoosta puolihameen. Se on semmoinen puolen tunnin teos: sauma taakse keskelle, kuminauhakuja vyötärölle ja helmaan huolittelu. Kuminauha paikoilleen ja A vot!

Vanha rouva

27.7.2015

Pääsoppaa


Vietin nimipäivää viime viikolla ja jo edeltävänä aamuna oli täysi juhlarumba päällä. Kun sain silmäni auki, näin Vanhan herran ähräävän kartanolla nimipäivälahjani kimpussa:


Yritin kainosti ehdottaa, että yhdeksänkiloisen lohen vetäminen fileiksi olisi huomattavasti helpompaa kunnon kokkiveitsellä ja kunnon pöydällä, mutta mitä sitä akkainviikolla akkaansa kuuntelemaan:


Mies sai kuin saikin lohen kahdeksi komeaksi fileeksi. Pesi, paloitteli ja pakkasi pakkaseen. Minulle se jätti pään ja ruodon ja komensi tekemään juhlapäiväksi pääsoppaa:


Paloittelin ruodon. Poistin kituset päästä. Huuhtelin. Laitoin kylmään veteen ja aloin keitellä miedolla lämmöllä. Kuorin vaahdon reikäkauhalla pois.


Lisäsin sipulia, tilliä, lipstikkaa, pippureita. Keitin kypsäksi. Vein kattilan päineen ja ruotoineen yöksi kylmään jäähtymään.

Nimppariaamuna nostelin ruodot, pääluut ja mausteet pois kattilasta ja jätin punaiset lihat liemeen. Keittelin perunalohkot eri kattilassa ja lisäsin kypsinä kalakattilaan yhdessä voikimpaleen ja kerman kanssa. Lämmitin, maistelin ja lisäsin suolaa.


Alkupalana tarjoilin tomaattibasilikasalaattia. Tuoretomaattien keskelle kökkäsin marinoituja venäläisiä kirsikkatomaatteja, nam. Pääruoaksi nostin pääsoppakattilan pöytään. Pian kattila oli tyhjä. Yhdeksän kiloa painavan lohen ruoto ja pää riittävät parahultaan kahden hengen pääsoppaan.

Jälkiruokana oli kirsikoilla koristeltua raparperikakkua. 


Että tämmöinen nimpparilahja ja -tarjoilu.

Vanha rouva

26.7.2015

Vanhan herran harras toive

Tänä vuonna pionit ovat ilahduttaneet meitä jo kolme viikkoa - kiitos viileän ja pilvisen sään.


Kun 1920-luvun puutarhaamme alettiin uudistaa, Vanhalla herralla oli yksi ainoa harras toive: Saanhan minä pioneja? Hän muistaa lapsuudestaan saunan ikkunan alla kukkineen valtavan pionipenkin, jonka punaiset ja valkoiset kukat nuokkuivat raskaina melkein maahan asti.

Isonjaon myllerryksessä talon perilliset veivät kotitontilta marjapensaista lähtien kaiken irti lähtevän - mukaan lukien pionit - eikä talon lunastaneelle sukuhaaralle jäänyt muuta kuin koivu- ja pihlajavanhuksia ja yksi mammuttikuusi. Surullista sukutarinaa.

Halusin ilahduttaa miestä ja aloin hommata pionivauvoja. Moukan tuurillani tulin istuttaneeksi ne ilmeisesti oikein, sillä heti ensimmäisenä vuonna ne alkoivat kukkia (paitsi yksi keltainen jukuripää, joka vielä neljäntenäkin vuonna miettii elämäntehtävänsä syvintä olemusta eikä suostu kasvattamaan muuta kuin ison lehtipuskan).


  

 


Minä en tiedä, ketä nämä pionit ovat tieteelliseltä nimeltään. Kukkia? Kauniita kukkia? 

Vanha rouva kera ihastuksesta huokailevan herransa

23.7.2015

Kossia herroille



Tämmöisen kossin Vanha herra toi eilen ehtoolla verkoilta kotikartanolle. Painoa kossilla oli neljä kiloa.

Kalalauta kehiin ja fileveitsi sekä kalapiikki esiin. Kala kahtia ja palasiksi.

Nakkasin pään ja ruodon nurmikolla. Tarkoiteuksenani oli pestä ruoto päineen ja keittää siitä kalapotut.

Mutta kossilla oli toinenkin ottaja:


 

Ennen kuin kerkisin kissaa sanoa, oli tomera siilipoika saaliin kimpussa. Mistä se ilmestyi? Koko kesänä ei siiliä ole näkynyt kartanolla ja nyt se lampsi rohkeasti kossin luokse. Asettui oikein makaamaan ruodon päälle, jotten vaan menisi herkkua häneltä kaappaamaan. En kaapannut, vaan huvittuneena seurasin sivusta, kun pikkuinen piikkipallo ahmimalla ahmi punaista lohikalaa.

 

Tein lohifileistä medaljonkeja. Pakastin ne vastaisuuden varalle. Häntäpaloista tein lohisoppaa. Muuten soppa on tavallinen kalasoppa (oikeaa voita ja kermaa, nam), mutta ripottelin siihen teelusikallisen kurkumaa. Kipaisin kasvimaalta koristeeksi korianteria, tilliä ja herneenkukan. Olisitpa nähnyt Vanhan herran kauhunsekaisen ilmeen, kun kattilasta paljastui KELTAINEN KALASOPPA!

Että nyt on sitten ruokittu kaikki kalanhimoiset tällä kartanolla.

Vanha rouva


19.7.2015

Jotain ihan muuta

Minulle iskee ompeluvimma kesällä, kun ompelukoneen voi kantaa pation pöydälle ja surruuttaa sydämensä kyllyydestä. Ei tarvitse välittää pölystä ja langanpätkistä. Pöly lentää taivaan tuuliin ja langanpätkät Vanha herra hiissaa saappaitten pohjissa ties minne näkymättömiin. Vai linnutko ne lennättävät pesiinsä?

Minä en ole mitenkään häävi ompelija. Perustaidot osaan, koska mummu ne poljettavan Singerin äärellä tulkutti ja emäntäkoulu jatkoi siitä, mihin Singerillä ei päässyt. Mihinkään suureellisiin ompelu-urotekoihin en siis yllä.  Kerran olen ommellut kokonaisen metsästysasun Vanhalle herralle. Mutta se oli silloin, kun olin umpirakastunut. Nyt rakkaus yltää enää housunpunttien lyhennykseen ;)

Onneksi vaatemakuni on laatikkomallinen ja yksinkertainen - niin kuin minäkin.



Halusin itselleni punaisen mekon. Semmoisen, joka ei hierrä eikä kinnaa ja armahtaa sieltä, mistä pitää.

Kaavana käytin vanhaa tunikaa. Leikkasin mekon polvipituiseksi. Huolittelin reunat. Sitten muistin taannoisen patalappu-urakkani ja hoksasin koristella helman ja hihansuut sekä kaula-aukon punaisella pikkupitsillä.

Kangas on paksua puuvillaa. Oikeastaan kangasta ei ole tarkoitettu vaatteeksi, vaan alunperin se toimitti sängynpeiton virkaa. Punainen sängynpeitto on makuukammarin koristeena vain joulunajan ja muuten se makaa varaston hyllyllä.

Nyt peitto sai uuden tehtävän peittää jotain ihan muuta, kuin mihin Ikea se aikoinaan on suunnitellut. Kangasta jäi niin paljon, että siitä tuli vielä jotain ihan muuta...

... Palavarakkaus on syypää. Sen röpöreunat ja syherökukka. Halusin uuteen saunatakkiini kalpean aavistuksen kukan kauneudesta. Virkkasin pitkän suikeron. Sen reunaan tein aaltoa. Neuloin aaltosuikeron kaulukseen. 

Takki on leikattu punaisesta päiväpeitosta. Kaavana käytin Vanhan herran saunatakkia. Takista tuli ylellisen reilu, ei semmoinen kaupan niukka-piukka-pinkeä, johon ei voi kunnolla kääriytyä.

Kelpaa minun nyt kulkea kukkamaillani etsimässä uusia innoittajia ja hullaannuttajia.

Vanha rouva

18.7.2015

Humputtelumummu

 

Tämä kassi on oikeasti violetti - mikä lie virtuaalinen värinvääristysohjelma minulla käytössä... Virkkasin sen 5-koukulla oikein paksusta kalalangasta. Lankaa meni puoli kiloa.

Ensin virkkasin kaksi isoa mummua. Sitten virkkasin 12 pikkumummua sivuihin ja pohjaan. Lopuksi virkkasin olkahihnaa varten pikkupikkumummuja niin paljon, että kassin voi vetää yli rinnan niin kuin rähinäremmin ikään. Yhdistin kaikki palaset ja virkkasin vielä läpän.

Nyt tuli tarpeeseen myös virolainen savinappi, jota olen säästänyt kuin parhainta aarrettani aina neuvostoajoista asti.

Vanha herra sahasi minulle vanerista pohjan, jonka virkkasin peittoon ja ompelin kassin sisäpuolelle ryhtiä antamaan.

Nyt on humputtelumummu kesän rientoihin.

Vanha rouva

17.7.2015

Pitsiä ja verkkoa

Katso, miten kauniin pitsikauluksen löysin kirpparilta! Joku on sen käsin nyplännyt ja minä sain sen eurolla. Yhdellä eurolla, voitko kuvitella!

Hypistelin kaulusta aikani ja sitten minulla välähti. Se pääsi uuden tunikani kaulukseksi.

Virkkasin tunikan pumpulinauhalangasta taannoisella Lapin reissulla. Tunikasta tuli  muuten ihan passeli, mutta kaula-aukko jäi jotenkin paljaaksi. Ei ole enää!



Tunika on aika pitkä, semmoinen hulmuhelma. Virkkasin tunikan kumpaankin helmaan pitkät kolmiot, jotta sain A-mallin aikaiseksi. Passaa paremmin tämmöiselle punkeromalliselle kuin joka suolen mutkaa nuoleva X-malli ;)


Minulla ei ollut minkäänsortin tunikaohjetta, kunhan virkkasin. Virkkausmallina käytin minulle rakasta kaislaa. Se pitää hyvin mittansa, ei veny eikä vanu.

Nyt sitten vaan rouvastelemaan kylille uudessa tunikassa ja pitsikauluksessa. Pitäisikö sitaista vielä helmet kaulaan?

Vanha rouva

15.7.2015

Puutarha-aseita

 

Tämmöinen tapaus on asettunut taloksi. Se pomppii pitkin kukkamaita ja kasvimaita, nurmikoilla ja tantereilla. Puputtaa poskeensa apilat ja kuunliljat, tillit ja kukannuput. Päätin käyttää kemiallista asetta söpöläisen häätämiseksi. Tyhjensin maustehyllyn kaikki yli vuoden vanhat putelit kulhoon ja sekoitin kammotan hajuiseksi sotkotukseksi. Sirottelin kaneli-neilikka-pomeranssinkuori-maustepippuri-inkivääri-chili-minttu-kurkumaa pupusen kulkureiteille ja kasvimaan kriittisiin paikkoihin.


Jäniskarkotetta kaupasta hakiessani kauppias naureskeli aseelleni ja kehotti aitaamaan istutukset. Ja minun rekkooliini ei kyllä  mitään verkkoja viritellä, ei! Kyllä minä pupusen häädän, vaikka sitten juoksemalla... Ei minun kasvimaallani kyllä toisaalta ole mitään varjeltavaa, jos ihan totta puhun. Kylmä ja vilu ovat tehneet tehtävänsä: salaatti ei kasva, mangoldi ei veny, tilli ja persilja ovat ihan minejä, porkkana kituu, kehäkukista ei ole tietoakaan ja herne sinnittelee.

Niin sitten Vanha herra päätti ottaa oman salaisen puutarha-aseensa käyttöön:

 

Tarvitaan kala (tässä tapauksessa kossi) ja lapio. Kalan perkeet haudataan kukkamaahan tarpeeksi syvälle, ettei himokas siili kaiva maatuvaa herkkua ylös. Annetaan olla ja ihastellaan ruusupuskien pulskistumista. Toimii! Edes jotain ilahdutusta ankean puutarhakesän piristykseksi.

Vanha rouva

12.7.2015

Keittiön uudet tamineet



Nyt se on loppu! Nimittäin päivän kokkauslistan lukeminen rinnuksiltani. Ompelin itselleni essun, joka on kirjavan kukertava. Ei luulisi joka roiskeen heti näkyvän.

Tein essun entisestä sohvanpäällisestä, kun keittiösohvan kirjavuus alkoi tympiä. Uuden sohvanpäällisen hurautin puolustusvoimien huovasta. SA-kaupassa myytiin monessa pesussa ja kovassa kulutuksessa pehmoisiksi huopuneita vilttejä kuudella eurolla. Väritkin sattuivat kohdalleen: harmaata ja punaista.

Toinen entinen sohvanpäällinen, patjakangas, jalostui tyynyksi samoin kuin entinen puna-valkoinen pöytäliina.

Vielä jäi tilkkuja. Niistä ompelin patalappuja. Patalappujen reunaan virkkasin aaltopitsiä. 



Nyt on keittiö ja keittiön sottapytty puettu uusiin tamineisiin. 

Vanha rouva





10.7.2015

Mansikankukkia ja kermakakkua

Tässä kesäinen mansikkakakku. Pakkohan sitä oli tehdä, kun torilta löytyivät kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat.

Pohjana keksimuru ja hedelmäpiltti ripauksella kanelia.

Täytteeseen vatkasin 4 desiä kermaa, ison purkin mansikkarahkaa ja desin tomusokeria. Sulatin kuumaan sitruunamehuun 6 liotettua liivatelehteä. Kaadoin täytteen kakkupohjalle ja annoin hyytyä jääkaapissa yön yli.

Koristelun kanssa meinasi tulla tenkkapoo. Mutta onneksi hoksasin, että pihamaalla kukkii parhaillaan koristemansikka. Sitä siis kakun päälle herkäksi koristukseksi pesun ja kuivauksen jälkeen.

Kakusta tuli oikein raikas, kiitos sitruunan.

Vanha rouva


2.7.2015

Komea porsas

Heinäkuun ensimmäisen päivän iltana istuin omassa rauhassani puutarhassa ja luin akkainlehteä. Portilta alkoi kuulua rallatusta. Vanha herra lompsi rannasta kotikartanolle mahdoton pyrstö kainalon alta lerpottaen:

 

Kasikymppisiin verkkoihin oli jäänyt nokkastaan kiinni aito ja oikea PORSAS. Sillä nimellä rantojemme kalamiehet kutsuvat punalihaista ja kirkassuomuista lohenjötikkää. Tämä tapaus painoi 14,68 kg.

Perkasimme, pesimme ja paloittelimme. Kaksi ystävää, yksi naapuri ja appiukko saivat omat palansa. Osan Suuri kalastajani suolasi graaviloheksi, osasta keitin tänään lohipotut ja loput veistelin lohimedaljongeiksi pakkaseen.

Vanha rouva,
jonka jalka pääsi toimittamaan mittatikun virkaa