31.5.2015

Taisto pisti liikettä kinttuihin

Adoptoin Taiston kaksitoista vuotta sitten purettavan toimistorakennuksen ikkunalaudalta, missä se oli vahtinut tyhjää rakennusta ypöyksin ties kuinka kauan.

Taisto pääsi työhuoneeseeni kaapin päälle vahtipossuksi. Korkealta paikaltaan se vahti seitsemän vuotta, että luokseni pyrkivät vierailijat osasivat käyttäytyä sääkeristi.

Nyt kävin pitkästä aikaa entisellä työpaikallani. Työtoverini oli pitänyt hyvää huolta Taistosta, mutta Taisto ilmoitti haluavansa mukaani.

Niin Taisto muutti meille. Nyt sillä on uusi vahtipaikka. Se pitää pation kulmalta silmällä sisääntuloa - että kartanollemme pyrkivät vierailijat osaavat käyttäytyä sääkeristi.

Taistolla on hommaa piisannut, sillä vierailijoiden ohella sen uusiin vahtipossutehtäviin kuuluu pitää talonväki tehtäviensä tasalla. Yritämme totella Taistoa sen minkä kintuistamme ennätämme.

Vanha herra möyhensi pottupellon ja minä käänsin kasvimaan. Lauantaiaamuna (kun jostain kumman syystä ei satanut) istutimme 25 kiloa pottua. Sen päälle minä kylvin siemeniä, herneitä ja papuja kasvimaan täyteen.

Taisto röhki tyytyväisenä, mutta piiskasi meitä aina vaan suurempia urotekoja kohti...

Niin me maalasimme talon kivijalan, kanttasimme nurmikon, ruohimme marjapensaiden aluset ja suoristimme kieron kukkamaanreunan. Siinä mukana meni myös aitapensaiden jakaminen ja uudelleenistuttaminen.

Ja mitä tuumasi Taisto? Taisto tuumasi, että ruokaa pitäisi saada...


Otin esikäsiteltyjä korvasieniä, suppilovahveroita, kehnäsieniä ja herkkutatteja pakkasesta sulamaan. Kuullotin sipulia voissa. Lisäsin pataan sulaneet sienet. Sekoittelin hetken aikaa ja sitten harautin mukaan lihalientä. Annoin muhia. Maustoin suolalla, roseepippurilla ja lipstikalla. Lopuksi kaadoin  mukaan aimo lorauksen kermaa ja jätin hellan reunalle ässehtymään. Orjatyön päättyessä otin ja lämmäytin sopan. Tarjoilin sen kyytipoikana lämpimiä ruissämpylöitä. Jälkiruoaksi tarjosin mustikkapiirakkaa kera vaniljakastikkeen ja pakastimen marjakimaran.


Taiston usuttamana saimme monta hommaa tehtyä. Kaiken kukkuraksi sain myös tyhjennettyä pakastinta, sillä nyt on uuden satokauden alku käsillä!

Vanha rouva

24.5.2015

Helluntain herkkuhetki

Heila sanoi minulle aamusella, että Mitä jos nitkuteltaisiin?

Minä vastasin heilalle, että Nitkutellaan vaan!

Niin me kaksi heilaa menimme talikon kanssa kasvimaan reunaan ja aloimme nitkutella hellästi.

Aikamme nitkuttelimme maassa talvehtineita mustajuuria. Sitten kuopsuttelimme multaa naatien ja juurien ympäriltä sivummalle ja tartuimme napakalla otteella kuhunkin juureen. Varovainen nykäisy ja HOPLAA - pitkiä, hoikkia, mustanpuhuvia juuria alkoi nousta mustasta mullasta.

Näin oli kevään ensimmäinen oman maan herkkuvati valmis puhdistettavaksi ja kokattavaksi.









Puhdistin mustajuuret perunankuorimaveitsellä veden alla. Juuret mustuvat helposti, siksi uppopuhdistus. Pilkoin juuret viiden sentin mittaisiksi ja laitoin keitinveteen. Veteen puristin sitruunanmehua, lisäsin suolaa ja nokareen voita. Keitin juuria vajaan kymmenen minuuttia. Vedet pois, nokare voita päälle ja niin oli helluntain herkkuhetki valmis!

 

Niin yksinkertaista ja niin hyvää!

Vanha rouva


21.5.2015

Rekkoolin jatko-osia

Olen kovasti odottanut sateen taukoamista ja auringon pilkahtamista, jotta saisin kunnon kuvia uusista kukkamaistani. Odotustani ei ole palkittu, joten otin kuvat sateenlutuutuksen välissä.

Ensiksi näytän Paukkupuutarhan jatko-osan, jonka ristin Olgan rekkooliksi. Se on tuo kivipolun vasemmalla puolella oleva luikero. Paukkuhan syntyi vuosi sitten ja nyt jatkoin sitä raja-aidan suuntaisesti.

Olgan rekkooli sai kaunistuksekseen kotipihlajan, kolme marjatuomipihlajaa, päärynäpuun sorttia Olga sekä marjapihjalan sorttia Sorbus granatnaja. Kivireunuksen myötäisesti istutin jättipoimulehteä, viettävässä rinteessä kasvavien mäntyjen alapuolelle maksaruohoa, naapurin pensasaidan alle rönsyansikkaa ja pihlajien eteen purppurapunalatvan ja kultapallon. Tarkoituksena on nähdä Olga hetken päästä yhtä rehevänä kuin viereinen Paukku.

  

Olgan rekkoolin valmistuttua siirryin seuraavan jatko-osan pariin. Suuren kuusen alla oleva rauniopuutarhani sai elintasosiivekkeen:


Siivekkeellä ei ole vielä nimeä. Se alkaa vasemman laidan kivikasasta ja jatkuu oikean laidan kuusenoksiin. Mammuttikuusen juuria, viisi senttiä multaa ja sen alla kolme metriä hiekkaa, kääk. Paikka kulottuu kesän mittaan keltaiseksi autiomaaksi, kääk.

Kaivoimme Vanhan herran kanssa reunakivet paikoilleen (ei ihan iisipiisi juttu juurien takia) ja sitten luovutimme ja menimme siitä, mistä aita on matalin. Emme alkaneet nyrhiä pintamaata pois, vaan levitimme maan pinnalle suodatinkankaan ja kippasimme sen päälle vuoden vanhan kompostiseoksen ja hiekkaa. Kunhan  kaksivuotinen komposti sulaa, levitämme sen rouheamman kompostitavaran päälle. Sitten heittelen kesäkukan siemeniä perään ja annan koko siivekkeen oleentua ensi kevääseen.

Siihen mennessä olen varmaankin saanut kerättyä niin paljon kiviä, että sommittelen siivekkeeseen kivipolun ja jonkinsorttisen kivilabyrintin. Mutta mitä kasveja kuumaan ja rutikuivaan paikkaan voi istuttaa? Siis läntisten meripuhurien armoille ja idälle antavaan suuntaan? Ideoita? Vinkkejä?


Ideoita odotellessani huristelen tällä menopelillä. Löysin sen liiteristä. Sillä ovat aikoinaan huristelleet Vanhan herran isä ja isän velipoika. Vähän se oli hurjassa menossa ruttaantunut, joten Vanha herra rustasi siihen uuden ratin suksisauvan sompasta. 

Ja taas sataa!

Vanha rouva

20.5.2015

Suklaalusikoita ja toivekakkuja

Pikkusisko saapui tänään ensivisiitilleen. Tuomisinaan hän toi kaksi kakkukirjaa - taitaa kolmiviikkoinenkin ymmärtää hyvän päälle.

Visiitti oli niin suuri yllätys, etten hoksannut tarjota muuta kuin maitopulloa suloiselle suppusuulle ja suklaalusikoita tämän suloiselle äidille.


Lusikoin sulaa maitosuklaata jälkiruokalusikan pesään ja tasoitin pinnan. Päälle ripottelin merisuolaa. Tummasta suklaasta tehdyt lusikat saivat mausteekseen raesokeria ja rosepippureita. Annoin suklaalusikoiden jähmettyä jääkaapissa.


Lusikkaa kun hetken lämmitti suussaan, koko suklaapesä lumpsahti suuhun ja suli pikkuhiljaa ihanuudeksi. Suosittelen!

Pikkusisko nukahti kesken maitopullollisensa. Nuori rouva sen sijaan lumpsautteli lusikoita ja listasi kirjoista kakkuja, joita kuulemma saan hänelle leipoa.

Vanha rouva

17.5.2015

Esterin kanssa kartanolla

Olen ollut kaksi viikkoa ihan pihalla eli kartanolla, kuten täällä tupataan sanoa. Ensin jyrsin koivunkannot, sitten tein kaksi isoa kukkamaata. Lopuksi levitin kuorma-autonlavallisen multaa. Nyt on menossa puiden ja pensaiden istutus sekä uusien perennojen haaliminen. Näytän aikaansaannoksiani sitten, kun Esteri sulkee vesihanansa.

Koko ajan on satanut, satanut ja satanut. Lämpötila on reippaasti alle kymmenen astetta. Kun eilen lappasin hiekkaa uuteen kivikkopenkkiini kaatosateessa, päässäni pimahti. Heitin hanskat kottikärryihin ja tokaisin Vanhalle herralle, että nyt piisasi - tämä emäntä lähtee leipomaan huomisen juhlahumua varten.


Suolapalaksi leivoin sinihomejuustolla aateloituja tuulihattuja. Tuulihatturenkaan alla on voista, jauhoista, kananmunasta ja juustoraasteesta leivottu juustokeksi. Tuulihattutaikinassa on sinihomejuustoa, voita, vettä, jauhoja ja munia. Renkaan sisälle painoin nokosen vahvaa sinihomejuustoa ja päälle pursotin tuorejuusto-sinihomejuusto-täytettä. Koristeeksi leikkasin persikkaviipaleen ja ripottelin rosepippureita - vihreän virkaa hoitivat ruohosipulilenkki ja lipstikkatupsunen.

Makeapalaksi leivoin valkosuklaa-tyrnileivoksia. Kakkutaikinassa on makua antamassa rouhittua valkosuklaata ja kokonaisia tyrnimarjoja. Kakkukerrosten välissä on omatekemää omena-tyrni-marmeladia. Leivoksista tuli hyvin mehukkaita, kun maltoin kääriä täytetyn kakkulevyn folioon ja antaa sen ässehtyä jääkaapissa yön yli. Tänä aamuna levitin leivosten päälle valkosuklaakuorrutteen (sulatettua valkosuklaata ja maustamatonta jukurttia) ja tipautin tyrnimarjan.

 

Nyt on vatsa täynnä herkkuja ja ikääkin kertynyt vuosi lisää, jotta taidan mennä jatkamaan hiekan lappamista. Sopivasti alkoi sataakin!

Vanha rouva

4.5.2015

Pikkusisko ja sen Isoveli

Neuloin viime torstaina viimeisen napin potkupukuun klo 11.46 ja ajattelin, että nyt passaisi syntyä. Ja niin Pikkusisko syntyi klo 11.59. Kuuliainen tapaus.

Potkupuku on 50-senttinen. Siihen ja kaksiin junasukkiin kului 350 grammaa pehmeää vauvavillalankaa.

Nyt vain odotan, että paranen köhästäni ja pääsen tutustumaan Pikkusiskoon. Isoveli (ent. Pikkuihminen) jo malttamattomana odottaa, että saa esitellä Nuoren perheen vauvan. Hänhän on jo ISO POIKA, you know!

Vanha rouva, ylpeä tuplaottomummu

1.5.2015

Vappubaakkelsit

Vappu on työn juhla. Totisesti. Pohjelihakset piukeina olemme Vanhan herran kanssa kaataneet tänään viisitoista metriä norjanangervoaitaa. Samaan syssyyn pilppusimme oksat silppurilla ja levittelimme pensaiden ja pihlajien alle.

Välillä joimme vappukahvit baakkelsin kera. Kumpikaan meistä ei välitä tippaleivistä, joten nautimme iloiset sitruunaleivokset.

Vatkaa 3 munaa ja 2 dl sokeria valkeaksi vaahdoksi. Lisää mukaan koko ajan vatkaten 100 g voisulaa ja 200 g rahkaa. Nostele lopuksi taikinaan 3,5 dl vehnäjauhoja, joihin on sekoitettu 1,5 tl leivinjauhetta ja hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori.

Jaa taikina vuokiin ja paista 200 asteessa parikymmentä minuuttia. Jäähdytä hyvin.

Vatkaa pari desiä kermaa napakaksi vaahdoksi ja värjää halutessasi. Pursota muhkeat ruusukkeet leivosten päälle. Ruusaa haluamallasi tavalla. Minä tökkäsin kuhunkin kermapilveen sitruunalakritsin.

Vanha rouva