5.10.2015

Kaikkien Pohojanmairen seireenit

Kaksi kaunista seireeniä yhdistivät voimansa viikonloppuna  ja pitivät minua kuin piispatarta pappilassa!

Ensimmäinen Seireeni roudasi minut Seinäjoen käsityömessuille ja kävelytti neljä tuntia eestaas.

Kohtasimme puukaivertajan, jolle niiata niksautimme, kun ei ollut hattua, mitä nostaa suuren kädentaitajan edessä. Kohtasimme korujentekijöitä, laukkumaakareita, enkeliemäntiä ja satoja muita taitavia ja tuntevia taiteilijoita, joista yhden kanssa piti ihan itkuksi pistää, kun työt ja niiden taustatarinat rouhaisivat sielua syvältä.

Mittailimme Seireeni nro 1:n kanssa asukokonaisuuksia, joilla hurmata Seireeni nro 2. Totesimme tosin, että asut olivat kumman kittanoita ja kutistuneita - punainen päähine sentään passasi päähäni, mutta siihen mätsäävää yläosaa en kehdannut pruuvata kaiken messukansan edessä:


Messuilun jälkeen Seireeni nro 1 kuskasi minut Seireeni nro 2:n luokse. Siellä meitä odotti hurmaava herra, komea vävy ja Varsinainen Tapaus, joka kaappasi halaukseen ja tuntui heti niin omalta, niin aidolta, niin tutulta, vaikkei kukaan meistä kolmesta naisesta ollut ennen tällä kokoonpanolla tavannut. No nyt kokoontuivat ja niin Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohojanmaat yhdistyivät rattoisaksi iltapuhteeksi.


Seireeni nro 2:n kammarissa kohtasin vaikuttavan asetelman: Rebecca lohdutti itkua tuhertavaa tyttöstä. Itkuhan siinä melkein pääsi, kun liian pian piti erota ja niin paljon asioita jäi puhumatta.
  

Tämmöisillä eväillä oli pärjättävä viikonloppu. Seireeni nro 1:n aamupala vasemmalla: kinkkukakkua ja rypälepiirakkaa. Seireeni nro 2:n iltapala oikella: omena-aronia-juustokakkua ja paljon, paljon naurua.

Viikonlopun aikana tapahtui paljon ja koko ajan. Onneksi pääsin tänne Pohojanmaan pohjoisperukoille perkaamaan päässä pöriseviä ideoita, oikomaan kippuraisia ajatuksia ja tasoittelemaan syviä naururyppyjä.

Jos ihmisen ikä mitataan nautittujen naurujen määrällä, minulle tuli tänä viikonloppuna ainakin ziljoona lisävuotta (ja kaloria). Kiitos kaikkien Pohojanmairen kahdelle kauniille seireenille: Intsulle ja Väkertäjälle. Teitte minut onnelliseksi!

Vanha rouva

9 kommenttia:

  1. Onpa sinulla ollut ihana viikonloppu, johon on sisältynyt paljon kaunista ja mukavaa!

    VastaaPoista
  2. Ompa sinua kerrassaan hyvänä pidetty :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos sinulle itsellesi. Koetetaan toipua nyt kaikesta. Vieläkin yhtäkkiä naurattaa,kun muistaa kaikenlaista. Kyllä pakkas suu vetää hymyyn,kun me sille yhdelle miehelle niiata niksautettiin:D Sitten tuossa ylemmässä kuvassa noissa puukaiverruksissa ,mikä kun niissä on jotain tuttua...:) Mutta paha,paha ,kun sille toiselle miehelle siellä messuilla tehtiin oharit:D

    VastaaPoista
  4. Oletpa sie saanut kaikkea hyvää oikein roppakaupalla, olen ilonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sua vaan kovasti kaivattiin mukaan bileisiin!

      Poista
  5. Jo on ollut mimmeillä vipinää ja varmaan naurunremakkaa on riittänyt! Ihanaa teillä varmaan oli ja se on tosi kiva juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vipinää, remakkaa, kivaaja sata superlatiivia - oisit vaan tullut följyyn!

      Poista
  6. Nyt vois sanoa, että voi jospa oisin saanut olla mukana - koko ajan :D
    Mutta niin olen ylenpalttisen tyytyväinen ja iloinen kun onnistui se iltatuokiokin, aivan mahtavaa! Kiitos.
    Ja aivan kuin vanhoja hyviä tuttuja olisi tavannut - kertakaikkiaan... :) Joskus se vaan on niin helppoa.
    Voin nyt kuvitella paljon paremmin tuon sambailusysteemin, kun on kuvakin :)
    Sitä sun ja Intsun eriävävämielipiteisen lapion kuvaa haeskelin... Tottapa tulee kuvatuksi tännekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapiosta teen erikoislähetyksen ihan Intsun kiusaksi!

      Poista