19.7.2015

Jotain ihan muuta

Minulle iskee ompeluvimma kesällä, kun ompelukoneen voi kantaa pation pöydälle ja surruuttaa sydämensä kyllyydestä. Ei tarvitse välittää pölystä ja langanpätkistä. Pöly lentää taivaan tuuliin ja langanpätkät Vanha herra hiissaa saappaitten pohjissa ties minne näkymättömiin. Vai linnutko ne lennättävät pesiinsä?

Minä en ole mitenkään häävi ompelija. Perustaidot osaan, koska mummu ne poljettavan Singerin äärellä tulkutti ja emäntäkoulu jatkoi siitä, mihin Singerillä ei päässyt. Mihinkään suureellisiin ompelu-urotekoihin en siis yllä.  Kerran olen ommellut kokonaisen metsästysasun Vanhalle herralle. Mutta se oli silloin, kun olin umpirakastunut. Nyt rakkaus yltää enää housunpunttien lyhennykseen ;)

Onneksi vaatemakuni on laatikkomallinen ja yksinkertainen - niin kuin minäkin.



Halusin itselleni punaisen mekon. Semmoisen, joka ei hierrä eikä kinnaa ja armahtaa sieltä, mistä pitää.

Kaavana käytin vanhaa tunikaa. Leikkasin mekon polvipituiseksi. Huolittelin reunat. Sitten muistin taannoisen patalappu-urakkani ja hoksasin koristella helman ja hihansuut sekä kaula-aukon punaisella pikkupitsillä.

Kangas on paksua puuvillaa. Oikeastaan kangasta ei ole tarkoitettu vaatteeksi, vaan alunperin se toimitti sängynpeiton virkaa. Punainen sängynpeitto on makuukammarin koristeena vain joulunajan ja muuten se makaa varaston hyllyllä.

Nyt peitto sai uuden tehtävän peittää jotain ihan muuta, kuin mihin Ikea se aikoinaan on suunnitellut. Kangasta jäi niin paljon, että siitä tuli vielä jotain ihan muuta...

... Palavarakkaus on syypää. Sen röpöreunat ja syherökukka. Halusin uuteen saunatakkiini kalpean aavistuksen kukan kauneudesta. Virkkasin pitkän suikeron. Sen reunaan tein aaltoa. Neuloin aaltosuikeron kaulukseen. 

Takki on leikattu punaisesta päiväpeitosta. Kaavana käytin Vanhan herran saunatakkia. Takista tuli ylellisen reilu, ei semmoinen kaupan niukka-piukka-pinkeä, johon ei voi kunnolla kääriytyä.

Kelpaa minun nyt kulkea kukkamaillani etsimässä uusia innoittajia ja hullaannuttajia.

Vanha rouva

7 kommenttia:

  1. Siullahan on ihan mahtava tahti meneillään, vasta teit laukun ja nyt noin upean mekon, mitä ihmeen vitamiinia sie oot nauttinu, :) mie vaan väkerrän yhtä ja samaa peittoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitamiini on nimeltää AURINKO!

      Poista
  2. Onpas nätti ja verevän värinen. Minäkin tykkää tuosta samasta mallista ja ihan samasta syystäkin vielä :D ...oikeasta punaisesta!

    VastaaPoista
  3. Minun pitäisi päästä sinulle oppiin, sillä teet juuri sellaisia vaatteita joista minäkin tykkäisin. Itse olen ommellut vaatteita joskus 40 vuotta sitten eikä taito ole enää tallella =)

    VastaaPoista
  4. Aivan lempiväri tuo punainen ja tulipa kaunis mekko. Ihanaa kierrättämistä. <3

    VastaaPoista
  5. Voi että sä olet taitava joka alalla! Niin kaunis tuli kyläily puserostaki...

    VastaaPoista
  6. Hui, kuinka kauan mä olen ollut poissa blogikatsannosta - yhä vain täällä tällaista ennen näkemätöntä! Ahkeruutta ja taitavuutta!

    VastaaPoista