8.2.2015

Kahden daamin loukussa

 

Kreivi Aleksei Ivanovitš Musin-Puškin oli suurmaanomistaja, valtiomies, historioitsija ja taiteentuntija 1700-luvun Venäjällä. Hänellä oli laaja yksityinen kirja- ja käsikirjoituskokoelma. Ei ihme, että keisarinna Katariina II kiinnostui miehestä ja hänen kokoelmastaan - olihan Katariina sangen sivistynyt ja  lukenut nainen. Mutta sitten Aleksein ihailijoihin liittyi tuntematon kaunotar...

 

Nuo kaksi kaunista ja yltäkylläisyyden ympäröimää kaunotarta pukeutuivat silkkiin ja samettiin, pitseihin ja jalokiviin. Kultabrokadi välkkyi, musta pitsi kätki ja paljasti, malakiitti vihersi ja rubiini punersi. Painavat helmet kimalsivat ja pumpuliset alusmekot kahisivat. Mutta mitä meni kreivi Aleksei, tuo hyväkäs tekemään?


Aleksei Ivanovitš nai rikkaan ruhtinatar Jekaterina Volkonskajan, joka synnytti kreivilleen kolme poikaa ja viisi tytärtä. Vladimir-poika oli itsepäinen soturi, joka vastoin mahtavan äitinsä tahtoa otti ja rakastui suomalaiseen neitoon, 16-vuotiaaseen Emilie Stjernvalliin. Niin helsinkiläisestä Emiliestä tuli kreivitär Emilie Musin-Puškin. Hän oli kuuluisan Aurora Karamzinin pikkusisar, muttei yhtään vähäisempi kauneudessaan!

Raija Orasen historiallinen romaani Aurora kertoo hurmaavaa ja traagista tarinaa kahden daamin loukkuun jääneen Aleksein suvusta, Musin-Puškineista. Se kertoo suomalaisista Emiliestä ja Aurorasta, joista tuli kauniita ja rohkeita, upporikkaita ja mahtavia, onnellisia ja onnettomia, rakastuneita ja hylättyjä. Voi lue!


Löysin kirjahyllystäni venäläisiä miniatyyrimaalauksia sisältävän taidekirjan. Sivut ovat aikoja sitten kellastuneet ja osa kuvista haalistunut lähes tunnistamattomiksi. Päätin pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. Aleksei, Katariina ja tuntematon kaunotar 1700-luvulta saivat kukin oman taulunsa: sommittelin nauhoista, helmistä, pitseistä, medaljongeista, posliinilautasista ja brokadinpalasista yltiöäklöt pikkutaulut. Taustana käytin kellastuneiden venäläisten taidekirjojen kansia - ne kun on tehty vanhan ajan malliin oikeasta kankaasta. Miniatyyrikirjani kankaiset kannet puolestaan liimasin sellaisinaan isompien kirjankansien päälle.

Tauluni eivät ehkä yllä yhtä yltäkylläisiin sfääreihin, mihin Musin-Puškinit tai Aurora Demidov-Karamzin olivat tottuneet, mutta Vanhan herran ne ainakin panivat mykäksi. Aikansa ällistyneenä tauluja tuijotettuaan hän tokaisi: Et kai sää aio noita seinälle panna?

Vanha rouva

6 kommenttia:

  1. Oi kiitos lukuvinkistä!! :)

    Hahaa, joskus täytyy sisustusideoissa mennä vähän (tai reippaasti) uusiin ulottuvuuksiin :)!

    VastaaPoista
  2. Hieno tarina ja hienot taulut. Olikohan miehet ennen vanhaa romanttisempia kuin nykyään =)

    VastaaPoista
  3. Tauluissa olet saanut koottua kuvailemasi pitsien, silkkien ja korujen tunnelman hienosti :-)

    VastaaPoista
  4. Mahtavat taulut, niin ikiromanttiset että. Nuo miehet, nuo miehet, miunkin oma aina aloittaa lauseen.. et kai sie vaan tota jne.
    Oikein ihanaa viikkoa:)

    VastaaPoista
  5. Voi mä en ala,sulla taas tehtynä jotain niin kaunista ja ihanaa joihin liittyy vielä mielenkiintoisia tarinoita. Ilmeisestikään Vanha herrasi ei ymmärrä taiteen päälle,sillä kyllähän tämä on sitä parhaimmillaan! Hienoja pitsiliinojakin näkyy kuvien alla. Mä olen nyt luopunut ajatuksesta rosvota sinut,kun ei meille mahtuisi kaikki sinun ihanuudet! Mä tyytyisin teillä vain katselemaan ja pökertyisin varmaan ihastuksesta.

    VastaaPoista
  6. Että romanttinen Vanha Rouva, huikeaa, mitä vielä tuleekaan ja terveiset Vanhalle Herralle että yllätykset eivät taida vielä olla ohi! Upeita tauluja, taidan hankkia tuonkin Orasen kirjan, tykkään juuri noista ja muutama niistä onkin jo hyllyssä.

    VastaaPoista