30.12.2014

Pullaa, pikkuleipiä ja konjakkilasiin eksynyt tonttu

Oli meillä joulunpyhinä tarjolla muutakin kuin Kososkaa. Nimittäin pikkuleipiä. Minä rakastan pikkuleipiä. Voisin olla täysin vallan ilman kinkkua sun muita pakkopullia, mutta jos pikkuleivät puuttuisivat joulustani, olisin pulassa. Näin on. Tästä asiaintilasta syytän mummuani, joka alkoi pikkuleipien leipomisen marraskuun lopulla ja sitten me tytöt leivottiin se seitsemän sorttia ja muutama päälle.

Ennenkuin kerron pikkuleivistäni, vilautan joulupullia. Siis entisiä joulupullia. Joku söi ne jo.

Joulupullan leivon kermamaitoon ja oikeaa voihin. Sokeriakaan en säästele, en. Pussillinen sahramia tekee pullista kullankeltaisia ja joulunmakuisia. Sen sijaan rusinoita en käytä, sillä Vanhan herran mielestä rusinat pullien päällä muistuttavat ikäävästi russakoita?!

Ruusaan pullat veikeille kiemuroille, sillä joulu ei ole tylsien pyöreiden pikkupullien aikaa. Kiemurtelen pullista kaikenmaailman kärrynpyöriä ja ruusukkeita, pikkulettejä ja nisunasuja. Pullapoikia ja -tyttöjäkin teen, mutta ne ovat niin kiireisiä, etteivät ikinä kerkiä kuvattaviksi. Niillä on aina niin tuhoton hoppu joulunalusviemisiksi.


Seuraavaksi tarjoilen sinulle hunajakakkusia, joiden ohjeen löysin joskus jostain akkainlehdestä ja panin visusti talteen:

1 iso muna, 80 g sokeria ja 3 rkl maitoa vaahdoteaan. Lisätään 250 g juoksevaa hunajaa. Sitten lisätään 450 g vehnäjauhoja, joihin on sekoitettu 1,5 tl kanelia, 0,5 tl neilikkaa, 0,5 tl inkivääriä sekä 2 tl soodaa. Taikinaa pidetään viileässä pari tuntia, minkä jälkeen se kaulitaan sentin paksuiseksi levyksi. Levystä otetaan 4,5 cm mittaisia pyörylöitä, jotka koristellaan kuorituilla manteleilla ja sokerikirsikoilla. Paistetaan 160 asteessa n. 12 min. Säilytetään kannellisessa rasiassa, jotteivät kovetu.

Hunajakakkusten maku on makean jouluinen. Sopivat erittäin hyvin teen kyytipojiksi!

Näiden mantelileipien ohjeen kehittelin ihan itse yhdistelemällä kolmesta eri kakkusohjeesta:

Vatkataan 2 munanvalkuaista kovaksi vaahdoksi. Lisätään 3 dl sokeria, 1,5 rkl perunajauhoja, 2 tl kanelia sekä 200 g mantelijauhetta. Sekoitetaan. Muotoillaan taikinasta 5 cm pituisia, pikkurillin paksuisia pötkäjä, jotka kieritellään kookoshiutaleissa. Asetellaan väjästi pellille, sillä leivät leviävät uunissa. Paistetaan 175 asteessa reilun vartin verran. Jäähdytetään.

Täytettä varten 75 g voita notkistetaan vatkaimella. Lisätään 2 tl vaniljasokeria sekä 1 dl tomusokeria. Sitten lisätään purkillinen eli 213 g Marshmellow-fluffia ja sekoitetaan. Annetaan levätä viileässä, kunnes täyte on sopivan jämäkkää.

Laappaistaan täytettä mantelileivän puolikkaalle kunnon kerros ja painetaan toinen puolikas päälle. Koristellaan sipsauksella tomusokeria.

Maku on makea, kanelinen ja sitkeän tahmainen!

Sitten pähkinäiset valkosuklaapiparit. Nämä ovat hyviä! Vaahdotetaan 125 g voita ja 2 dl sokeria. Lisätään muna ja keskenään sekoitetut kuivat aineet (2,5 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta ja 1 tl vaniljasokeria). Sekoitetaan joukkoon 100 g suolapähkinöitä ja 100 g valkosuklaahippuja. Leivotaan taikinasta euron kolikon kokoisia pallosia. Taputellaan vähän matalammiksi. Pikkuleivät leviävät uunissa, joten jätetään hiukan väliä puolipallosten väliin. Paistetaan 175 asteessa noin 12 minuuttia. Jäähdytetään kunnolla.

  • Seuraavaksi kannattaa kurkata Firenzeläisten pikkukakkujen ohjetta, sillä ilman niitä ei meille tule joulua!


Tämän joulun kakku uhkasi jäädä tekemättä, sillä minua niiiiiiiiin tympi hyydykekakun värkkääminen. Eikä jääkaappiin kyllä olisi enää mahtunut suurta kakkuvatia kakkuineen. Niin minä sitten päätin eksyttää joulutontun konjakkilasiin!

Tein kakkuseoksen: Vaahdotetaan 2 dl kuohukermaa. Lisätään 400 g maustamatonta tuorejuustoa, 150 g ranskankermaa, 1,5 dl tomusokeria, 1,5 rkl vaniljasokeria. Lopuksi lirutetaan joukkoon hyvin sekoittaen 4 huuolella liotettua ja puolen sitruunan mehuun sulatettua liivatetta. 

Lusikoidaan puolet seoksesta konjakkilaseihin. Lisätään kermatäytteen päälle mustaherukkahilloa lusikallinen. Sitten täytetään lasi lopulla kermatäytteellä. Hyydytetään kylmässä.

Valellaan jäätelötötterö suklaasulalla ja kieritellään raesokerissa. Annetaan jähmettyä. Nostetaan kuhunkin lasiin marmeladikuula ja tötterö. Ta-daa! Tyrnäkkä joulutonttu kannattaa pelastaa tuotapikaa konjakkilasista, ettei se pääse sanomaan molskis ja polskis!




Tämmöisllä eväillä minä eläisin vaikka koko joulun. Vanha herra saisi minun puolestani syödä ihan yksistään koko kinkun ja poron ja kalkkunan sekä sen seitsemän joulukalaansa.

Vanha rouva

29.12.2014

Tiikeri nimeltä Kososka, nam mur maiskis!

Nyt pitää perua parin vuoden takainen uuden vuoden lupaus. Vannoin tuolloin olevani ikinä, koskaan ja milloinkaan leipomatta kuiviakakkuja, kahvikakkuja vai miksi näitä iki-ihania ja vanhanaikaisia gebhardilaisia sun muita maustekakkuja nyt kutsutaankaan. Minulla ne kun eivät ikinä onnistu, kuten hyvin hoksaat, kun vilkaiset tuota pahaista tekelettä tuolta!

Muutama aika sitten Koso-täti pagisi kait kurillaan tiikerikakun ohjeen blogissaan. Sanoi vielä, että tämä onnistuu aina. Ja minä tietysti uskoin.

Hyvä että uskoin viisaampaani! Kakusta tuli ISO, KOMEA, KAUNIS, KORKEA ja KERTAKAIKKISEN TIIKERIMÄISEN MUR-NAM-MAISKIS -KAKKU!




Ikinä, toistan ikinä, en ole onnistunut paistamaan näin täydellistä kahvikakkua. En siis koskaan enkä milloinkaan. Ja minä sentään leivon suht paljon. Vanha herra meinasi kaatua tooleineen päivineen takalistolleen, kun kannoin kakun hänen eteensä kahvipöytään.

Ei sinulla Kososka sattuisi olemaan muita tämmöisiä hämmästyttävän kummastuttavan täydellisiä kakkuohjeita?

kyseleepi nöyrin fanittajasi Vanha rouva

27.12.2014

Mistä on minun jouluni tehty?


Rakkaista ihmisistä. 

Vanhan herran, kalleinpani, hymystä. 

Pikkuihmisen lämpimästä poskesta. 

Ystävän halauksesta. 

Niistä on minun jouluni tehty.

Terveisin 
Vanha rouva

   

 



22.12.2014

Kuusenhakureissu

Aamuhämärissä lähdimme Vanhan herran kanssa kuusenhakureisulle merenrantaan. Sopiva kuusi oli katsottu jo syksyllä lumettomana aikana. Lupakin oli.

Vaan kuinkas sitten kävikään. No, vanhanaikaisesti. Eihän tämä emäntä osannut päättää, mikä kuusi olisi paras, sopivin, tuuhein tai laihoin. Eikä edes sitä, pystytetäänkö kuusi ulos patiolle vai sisälle pirttiin.

Aikani kun jahkailin, Vanha herra teki päätöksen puolestani ja sahasi parhaaksi katsomansa kuusen ketoon.

Hyvä kuusi se olikin. Ei liian iso eikä liian pieni, ei liian leveä eikä aivan ruipelokaan. Justiinsa passeli pirttiin.


Kuusenhakureissulle tälläydyin asian vaatimalla vakavuudella. Kaulaan kietaisin vastavalmistuneen parimetrisen tupsuhuivini ja päähäni painoin tupsupiponi - design Vanha rouva ja oma paha pää. Poskipunaa tuli taas sutattua kuin ihka-aito ranttaröökynä ikään.

Kuusenkantaminen kotikartanolle ja sen päälle lumen pukkaaminen olivat sen verran rankkaa puuhaa, että hetisiltään piti päästä syömään. Mikäs oli syödessä, kun kuullotetut sipulit ja herkkutatit olla möllöttivät kermaisessa kasvisliemessään odottamassa kuumentamista. Kuuman keiton päälle kourallinen oman maan sipulia suoraan pakkasesta - sitä sammaleisen syksyn tuoksua!

Nyt pirtissä seisoo kaunis joulupuu, jota alan koristella. Vai ottaisinko ensin hunajakakkusen... tai kenties valkosuklaapiparin... vai olisiko kookossormi mieleeni... entäs sitten banaanipullukka...

Vanha rouva

19.12.2014

Anna mulle tähtitaivas

Hupsista keikkaa, minä tuumasin ripustaessani tähtitaivasta kammarin ikkunaan. Mistäs näitä näin paljon siunaantui?

Kauan äherrettyäni ja ihan pikkuisen ärräpäitä päästeltyäni hoksasin tähtien taittelun ja liimaamisen niksit. Sitten alkoi lyyti kirjoittaa ja tapettikirja huveta sivu sivulta.

Tein aluksi värikkäitä tähtiä. Isoja ja mahtavia, polleita ja suureellisia.

Sitten siirryin valkean eri sävyihin. Tähdet pienenivät ja aivan somiksi tähtinauhoiksi tekeytyivät.

Yhden ison mustahopeisen tähden siirsin syrjään vintage-kokeilua varten. Tulostin mustavalkoisia neidonpäitä, leikkasin  ne harkkosaksilla sopivan kokoisiksi ja liimasin tähteen. Kuvien reunat huolittelin kultalameella, jonka päälle suihkuttelin lakkaa. Alasakaraan kiinnitin lasihelyn markkeeraamaan tähdenlentoa.

  
  

Nyt kelpaa Vanhan herran istua tähdenlennon alla ja todeta, 
että vaimo antoi hänelle joululahjaksi kokonaisen tähtitaivaan. 
Herran ei tarvitse enää kuin noutaa se kuu taivaalta vaimolleen, niin tasoissa ollaan.


Terveisin 
Vanha rouva, tähtitehtailija

14.12.2014

Namutruutteja

 

Tötteröhommiksi meni taas. Kiedoin paksusta musta-harmaa-hopeisesta tapetista truutteja, joiden suuaukkoon liimasin kuusenkoristetta. Limpsoin harkkosaksilla vanhanaikaisia joulukuvia palasiksi - löysin netistä jopa tsaarinaikaisia joulukuvia venäjänkielisin toivotuksin - ja liimasin kuvat truutteihin sikinsokin taiteellisesti. Sivelin kuvien päälle kultaista maalia. Vielä suhutus lakkaa ja Avot! 


Mutta jotain puuttui. Se jokin oli puolalainen lasikoriste, joka pääsi killumaan kunkin tötterön helmaan. Siinähän heikukoot ja peilatkoot ympäröivän maailman ihmeitä. Niitähän piisaa!


Kylläpä minä tänä joulunaikana saan monta truutillista namusia!

Vanha rouva

12.12.2014

Hömelö enkeli unohti siipensä

  
  
Tein parven tämmöisiä paperienkeleitä. Enkelitikku on mukava tökätä vaikka kukkakimppuun tai joulukakkuun. Tai antaa ihan sellaisenaan vieraan käteen pienenä ja herkkänä tervehdyksenä.

Kietaise kirjansivu tötterölle ja liimaa kiinni. Työnnä grillitikku tötterön läpi kaulaksi. Pane kaulan päähän liimatippa ja helmi liimatippaan tikun nokkaan enkelin pääksi. Toinen tippa liimaa helmen laelle ja siihen hiukset enkelille. Minä käytin hiuksina juuttihaivenia. Leikkaa seuraavaksi siivet kirjansivusta ja liimaa neljännellä liimatipalla enkelin selkään. Jos haluat glamouria, tee hopealameesta nippu, kietaise solmulle ja liimaa viidennellä liimatipalla siipien keskelle enkelin taakse.


Enkelin tekeminen vie sinulta muutaman minuutin, mutta vastalahjaksi saat siipien havinaa ja hyvää tuulta.

Tikkuenkelilaumani oli sen verran vauhdikas, että parvi lemahti maailmalle ennen kuin kerkisin enkelilaulua laulaa. Yksi enkeli oli sen verran hömelö, että unohti siipensä meille. Kyseessä oli hieman tikkuserkkujaan isokokoisempi enkeli, sillä sen siivillä on korkeutta metrin verran. 


Terveisin
Vanha rouva, 
jonka niin tekisi mieli mallata siipiä selkäänsä

11.12.2014

Globalisoitunut heihei

Vuosi sitten toin ulkomailta kokoonlytistettyjä valopalloja. Tökin kuitupallot pyöreiksi ja asensin niihin valonauhan. Kaunis oli ikkunassa.

Kesän vintillä laiskotelleet valot eivät nyt enää syttyneetkään - liekö saaneet huopakaton alla lämpöhalvauksen. Pelastin mitä pelastettavaissa oli - valonauha lähti sähköromulootaan kaatopaikalle ja kuitupallot herätin uusiohenkiin. Kieputin pellavarihmasta rusetin ja liimasin sen valopiuhalle tarkoitetun reiän päälle. Näin Tenolta roudatut ajopuut fuusioituivat thaimaalaisten pallukoiden kanssa. Globalisaatiota tämäkin ;)

Lisää kansainvälistymistä seurasi, kun kolusin puutarhavaraston perukoilta ruotsinmaalaisen peltilautasen. Olin kesällä suhuttellut sen spreillä mustaksi. Liimailin korkeista kranssin, jonka koristelin venäjänmaalaisilla kirjansivuruusukkeilla. Liimasin kranssin peltilautaseen. Paperiruusukkeen keskelle tökkäsin vielä virkaheiton rintarossin.

Musta keskusta kaipasi jotain. Sitten äkkäsin kokeilla siihen liitua, vaikkei suhumaalini mitään liitutaulumaalia liene ikinä nähnytkään. Toimii! tuumasin ja kirjoitin ruotsalais-suomalais-venäläisen kranssitauluni keskelle selvällä venäjän kielellä, että ПРИВЕТ! Se tahtoo sanoa suomeksi, että HEI!

Ootkos kauankin ollut heihei? Vanha herra kysyi, kun mokoman näki keittiön seinällä. Oon ja kauan!

Vanha rouva

8.12.2014

Yksinkertaisen emännän yksinkertainen piimäkakku

Yksinkertaisen emännän yksinkertainen piimäkakku:

  • 4 dl rasvatonta piimää
  • 500 g fariinisokeria
  • 2 tl ruokasoodaa
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl kardemummaa
  • 0,5 tl neilikkaa
  • 7,5 dl vehnäjauhoja
Sekoita piimä ja fariinisokeri. Lisää piimätilkassa liotettu sooda, mausteet sekä jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada kunnostettuun 1,7 l rengasvuokaan. Paista 175 asteessa uunin alatasolla n. tunti. Anna jäähtyä hetkinen ennen kumoamista.

Tämä kakku on siis munaton ja rasvaton! Maku on mausteisen jouluinen - varsinkin jos lisäät taikinaan rusinoita tai kuivattuja karpaloita. Ei säily kauan ;)

Vanha rouva

2.12.2014

Kalastajatonttu herkkuvuorella

Kalastajatonttu kiipesi herkkuvuorelle tähyilemään: Josko täältä ylhäältä näkyisi kala-apajia... Valitettavasti tonttu ei ottanut huomioon sitä, että tässä huushollissa herkkuvuorilla on tapana huveta olemattomiin suhteellisen nopeassa tahdissa. Niin näkyy käyvän tällekin vuorelle. Vuorta varten tarvitset:

  • 200 g voita
  • 2 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 4 dl kaurahiutaleita
  • 170 g maitosuklaahippuja
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 2 tl leivinjauhetta
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele taikinasta palloja ja lististä niitä pikkuisen. Laita pallukat leivinpaperin päälle ja jätä pikkuleipien väliin leviämisvaraa. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla vartin verran.

Nauti suklaapikkuleivät kylmän maidon, kuuman kahvin tai makean mehun kyytipoikana. Tai ihan paljaaltaan ohikävellessäsi. Takaan, että herkkuvuori ei kauan ole vuori!

Vanha rouva

1.12.2014

Joulupuu on rakennettu

Piti malttaa kauan, että sain joulupuuni mallattua alahuonerakennuksen seinään. Vanha herra rakensi puun monta aikaa sitten polttotuomion saaneista laudanpätkistä. Ihan omatoimisesti se sen maalasikin, kun vihjaisin, että kuusi on yleensä vihreä... Siinä se kuusipuu nyt keekoilee portin pielessä. 

Pikkuihminen ruuvasi kuusen paikoilleen Vanhan herran avustuksella. Sitten me puimme otsalamput pipon päälle. Säkkipimeässä ripustimme kuusenkoristeet oksankärkiin. Pikkuihminen sihtasi palloja paikoilleen kieli keskellä suuta ja totesi lopuksi: Tästä tulee kaunis, kun Pappa muistaa tehdä vielä tähden! 

Terveisin Vanha rouva