27.3.2014

Sorsien saalis

Löysin Vanhan herran verkkopunkkien takaa kaksi houkutuslintua.
Sorsat jäivät yöksi liiterin eteen, kun en heti keksinyt niille tekemistä.
Pitihän se arvata, että jotain jäynää ne yön aikana keksivät.
Ne olivat houkutelleet pihalle jättipupun.
Onkos kummempaa nähty?

  

Sorsat olivat tällänneet pupusensa oikein passipaikalle. Kukkalootassa se vahtii koko kartanoa. 
Pajupuiden nokkassa roikkuu kaksi porkkanaa. Kolmas porkkana on jo pupusen käpälissä. 
On näköjään oikeanlaiset kikat plakkarissa näillä sorsilla - eihän  ne muuten houkutuslintuja olisikaan.


Taitaa pupu olla oikeasti rakastunut. Ainakin se on ruusannut korvanjuurensa huoparusetin. 
Kukkakimpunkin se on mallannut emalikattilaan. Kaikki on niin sävysävyyn.
Mitähän tästä seuraa, kun aurinko laskee ja päivä menee mailleen?


Aikoinaan samalla kartanolla asusti mur-mur-karhu
Se ei saanut aikaiseksi sen kummempaa, kunhan istua öllötti paatipunkan reunalla.
Mutta nyt minulla on semmoinen aavistus, 
että tämä tulokas saattaa putkautella maailmaan vaikka minkälaista jälkikasvua...

Vanha rouva


25.3.2014

Puhtaita pulmusia

Ensin olivat munat. Monivärinen emokana ja valkea komea kukko huuserasivat vallattomina tuolloisessa kaupunkiasunnossamme, kuten oheisessa kuvassa vuodelta 2011 näkyy.

Syntyvyyttä piti säännöstellä, joten rakastuneet kotkotit kuljetettiin Tampereelle. Ja eikös mitä, uuteen kanalaan syntyikin tuota pikaa kaksoset!

Tänne jäivät munat. Voi kauhistuksen kanahäkki! minulta pääsi tänä aamuna, kun huomasin munista kuoriutuneen KUUSI poikasta. Kovin koppavia ovat nämä uudet tulokkaat eivätkä ollenkaan tamperelaistuneiden vanhempiensa sorttisia.

 

Tipuset pomppivat ruokapöydällä eivätkä tienneet lentääkö ilmassa vai kuopiako kukkamultia. Aikani villiä menoa seurattuani nostin lintuset ojennukseen pajupuisille orsille. Siinä ne nyt motkottavat, kotkottavat ja vahtivat nokka ojossa jäljellejääneitä munasia. Ei kai niistä vaan kuoriudu lisää näitä tuikituntemattoman sorttisia puhtaita pulmusia? Ans kattoo ny!

Vanha rouva


19.3.2014

Onko omena ruusu?

Näin jossain netissä omenapiirakan, joka oli ruusattu omenaruusuilla. Laitoin idean talteen mustaan muistikirjaani toteutettavien leivonnaisten listalle.

Vanha herra toi tänään kaupasta kolme (3) kiloa omenoita kahden (2) hengen huusholliimme. Tarttis tehdä noille jotain ennen kuin nahistuuvat... herra vinkkasi ja maiskutteli suutaan. Onneksi muistin omenaruusut!

Kuorimaveitsi esiin ja terälehtien tekoon. Kieputtelin omenasuikaleista keskusmykerön ja painoin sen piirakan täytteeseen. Kokosin mykerön ympärille omenasuikaleita limittäin ja lomittain. Veistin kuoret pitkikiksi, uloimmiksi lehdiksi. Piirakkaan kului 2,5 omenaa.

Piirakan pohjana on Myllyn Parhaan pyöreä piirakkapohja makeaan leivontaan. Ohueksi kaulitun pohjan päälle kaadoin täytteen: 250 g rahkaa, 1 dl kermaa, 1 muna, 0,5 dl sokeria ja 2 tl vanilliinisokeria sekä sitruunan raastettu kuori. Paistoin omenaruusuilla ruusattua piirakkaa 200 asteessa alimmalla ritilällä vajaan puoli tuntia.

Omenaruusut onnistuivat yli odotusteni, niin mehevyytensä kuin ulkonäkönsäkin suhteen. Nyt vain pelottaa, kuinka monta kiloa ja mitä Vanha herra kantaa seuraavaksi kaupasta?

Vanha rouva

17.3.2014

Pitäis tehdä joskus

Minulla on paha listamania. Paksun muistikirjani välissä on listat:

  • leivottavista herkuista, 
  • kokattavista ruoista,
  • ommeltavista vaatteista,
  • värkättävistä koristuksista,
  • kudottavista villapaidoista,
  • virkattavista liinoista,
  • hankittavista puutarhakasveista
  • jne jne jne

Ideoita putkahtelee kirjoista, lehdistä, telkkarista, netistä, ystäviltä, matkoilta... Jos en kirjaisi ideoita listoihini, unohtaisin puolet ihanista ideoista. Jos niin kävisi, olisinko helpottunut, hermostunut, tuheentunut vai haltioissani? Tiedä häntä.

Tänään lyhensin leipomislistaani kolmen herkun verran.

Ensimmäiseksi tein banaani-suklaa-keikauskakun. Ohje löytyy taitavan Hannan blogista Unelmaa leipomassa. Hanna hurmasi minut tällä kakullaan Koko Suomi leipoo -ohjelmassa viime vuonna. Näin kauan meni, että sain kakun aikaiseksi. Sen verran tosin piti oman käden jälkeä panna ohjeeseen, että kakkuni pyöreä muoto poikkeaa Hannan suorakaiteenmuotoisesta taidonnäytteestä.

Keikauskakku on taivaallisen hyvää, makeaa ja herkullista. Kannatti listata!

Seuraavaksi leivontalistastani toteutuivat macaron-leivokset. 

Viitisen vuotta sitten, kun kyseiset herkkupalat pomppasivat koko leipovan kansan tietoisuuteen, työtoverini päätti kokeilla niitä. Minä herkuttelin ja maiskuttelin etukäteen mielessäni odottaessani maistiaisia. Leivontaurakan jälkeisenä päivänä töihin tuli myrtynyt toveri ja kommenttina kajahti H-vettiin moiset lituskat äklötykset. 

Saat siis olla varma, että minua jännitti tarttua tähän mahdottomalta tuntuvaan reseptiin. Tartuin kuitenkin ja tässä lopputulos: vaaleanpunaiset valkosuklaa-kirsikka-macaronit. Hyviä resepejä ja seikkaperäisiä ohjeita löytyy Hannalta.

Vanha herra katseli macaronejani silmät ihmetyksestä selällään. Miesparka kun luuli saavansa ruoaksi makaroonilootaa :)

Makeiden listaherkkujeni lisäksi leivoin suolaisen papupiirakan, ajan hermolla kun halusin olla. Maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa työskentelevän asiantuntijakaartin laatimien uusien ruokasuositusten innoittamana ruuskasin isojen ruokakauppojen papuhyllyt. Hyvät hyssykät, että oli takkusten takana löytää tavallisten herneitten lisäksi noita autuaaksi tekeviä papuja ja linssejä. Joskus kauan sitten olen idättänyt mungpapuja ja alfalfa-herneitä. Erilaisia purkkipapujakin olen syönyt - varsinkin Englannin aikoinani. Mutta nyt löysin kuivatavarana vain härkäpapuja. 


Pavut pitää huuhtoa hyvin. Sitten niitä seisotetaan runsaassa vedessä yön yli. Sitten taas huuhdotaan ja lopuksi keitetään tunnin verran suolavedessä. Ei siis mitää ex-tempore-aineksia. Kannattaa valmistaa kerralla isompi annos papuja ja pakastaa pienissä erissä vastaisuuden varalle. Niin minä ainakin tein.

Piirakkapohjani on tietysti Myllyn paras -pyöreä pohja suolaiseen leivontaan. Pohjan päälle kuullotin pari silputtua sipulia ja kesäkurpitsan. Mautoin kasvismössön suolalla, mustapippurirouheella ja meiramilla. Täytteen päälle kaadoin ranskankermapurkista ja kahdesta munasta vispaamani seoksen. Lopuksi nakkelin piirakalle pari desiä kypsiä papuja. Paistoin piirakkaa 175 asteessa uunin alatasolla puolisen tuntia.

Vanha herra nyrpisteli nokkaansa papupiirakalleni. Raukka kun oli koko päivän odottanut sitä makaroonilootaa. Mutta niin vaan meni piirakkaa aimo annos alas salaatin kera. Mies tiesi kokemuksesta, että vasta sitten olivat vuorossa muut listaherkut!

Vanha rouva

14.3.2014

Kaikkea se kateus teettää

Aikani kun katselin ja (v)ihastelin ihanien ihmisten ihania keräkransseja, otin itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin tuumasta toimeen.

Puutarhavarastosta otin syksyllä pajusta punomani kranssipohjan. Askartelulaatikosta etsin rikkoutuneen kanelikranssin, jonka hajotin atomeiksi. Kyytipojaksi napsin Thaimaasta roudaamiani pitkiä kanelitankoja lyhyemmiksi pätkiksi. Liimasin pätkiä ja pitkiä sikin sokin pajukranssiin.

Rutistelin sanomalehdestä palloja. Kerin niiden päälle virkkausprojekteistani ylijääneitä mohairlankoja. Näpersin sukkalanganlopuista tähtiä ja rusetin. Lisäsin koristukset paju-kaneli-kranssin päälle - taas sikin sokin.

Ja tässä se nyt on. Ikioma keräkranssini. Onhan se tietysti hieman poikkeava, mutta olkoon. Tuoksuu se ainakin ihanalle!

Vanha rouva





11.3.2014

Pellepötkö ja hulmuhuivi

Non nih, taas on rouvalla uusi pötkö! Tein punaisen pötköni saman kaavan mukaan kuten edellisenkin.

Lankana on Novitan Rose Mohair ja sitä kului peräti 150 g. Virkkuukoukku oli kokoa 8. Kaulukseksi virkkasin persikanoranssista mohairlangasta tuommoisen pellekauluksen.

Värityksensä tämänkertainen pötkö sai kirpparilta löytyneestä hameesta ja uusista silmälasinsangoistani. Edellinen maksoi 3 euroa ja jälkimmäiset 900 euroa. Hmm.











Tummanpunaista lankaa jäi niin paljon, että päätin minäkin yrittää hartiahuivia, kun kerta Koso-tädilläkin on niitä joka päivälle omansa. Ohjeen löysin Koso-tädin suosiollisella avustuksella täältä.


Kuvalähde: Novita

Nyt tämä rouva voi illan tullen valita, pukeako päällensä pellepötkö vai heittääkö harteille hulmuhuivi. Samapa tuo, sillä sävy sävyyn on rouva hametta ja rillinsankoja myöten. Niin rantaröökynää, että!

Vanha rouva

8.3.2014

Naistenpäivänä

 

Sain valmiiksi räsysydämeni parahultaan naistenpäiväksi. Kuvasin sydämen mustalla klinkkerilattialla, jotta saat jonkinlaisen käsityksen siitä. Valkoista seinää vasten se ei näytä samalta, mutta ei kait isoa sydäntä voi keittiön lattiallakaan makuuttaa.

Sydäntä varten revin kaksi kulahtanutta flanellityynynpäällistä pitkiksi soiroiksi. Lisäkuteina käytin kangaskopan pohjalla piilotelleita pellavapaloja. Limpsoin kangassoirot kymmensenttisiksi suikaleiksi.

Solmin kangassuikaleet vieri viereen kanaverkkosydämeen, jonka näet alastomassa asussaan tuossa vieressä. Oli siinä solmiminen, koska sydämellä on kokoa suhteellisen paljon (vertaapa sitä vaikka tuohon yläkuvan telkkariin tai alakuvan saunanikkunaan).

Naistenpäivän kunniaksi on taas kotia disainattu. Eikä maksanut mitään, sillä kaikki tykötarpeet löytyivät omista nurkista. Eipä pääse Vanha herra motkottamaan ;)

Vanha rouva

Ai niin. Piti minun vielä onnitella sinua, sinä ihana Nainen! Jos satut jostain kumman syystä olemaan juttujani lukeva mies, niin onnittelenpa sinuakin - sinunkin takanasi on Nainen!

5.3.2014

Kurkumaa ja aurinkoa lautasella

Tiuku kertoi, että kurkuma auttaa kaikenmaailman harmeihin. Tästä viisastuneena kaivelin maustehyllystä kurkumapurkin esiin ja aloin kokata. Ensin tosin piti opetalla fileoimaan hauki ruodottomaksi. Kalaa ja aikaa paloi, mutta onneksi oli harjoittelumateriaalia. Verkoissa nimittäin pyristeli viisi haukikalaa, eivätkä ne olleet mitään sinttejä. Pienin painoi 1,9 kg ja suurin melkein viisi.

Tein kalapaloille kaksinkertaisen leivityksen. Yhteen kuppiin kevyesti vatkattu kananmuna. Toiseen jauhoseos, jossa oli desin verran korppujauhoja, desin verran vehnäjauhoja, suolaa, valkopippuria ja paljon kurkumaa. Kalapalat pyörittelin ensin jauhoissa, sitten munavaahdossa ja toiseen kertaan jauhoissa. Sitten voihin paistumaan. Haukipalat tiristivät itsensä kullankeltaisiksi ja rapeiksi.

Kyytipojaksi tein keltaista porkkanaherkkua. Kuorin pari porkkanaa ja leikkasin ne ohuiksi kolikoiksi. Keitin lantit vähässä, sokerihippusella maustetussa vedessä puolikypsiksi. Lisäsin pari desiä kermaa ja pari lusikallista vehnäjauhoja. Kypsensin ja maustoin suolalla, valkopippurilla sekä ipauksella kurkumaa.

Räntää lotisi ikkunaan. Ulkoilma oli mustan ja harmaan ankeaa puuroa. Lautasella sen sijaan paistoi keltainen aurinko!

Vanha rouva

4.3.2014

Laskiaisena

Lähdimme seuraamaan jälkiä:

 

Jäälakeudella aikamme taivallettuamme piti oikein pysähtyä, 
sillä myrsky oli myllertänyt meren ylösalaisin:

 

 

 Talviviima oli lingonnut railoista suuria jäätelejä,
joiden kantavuutta saattoimme vain arvailla:

 

Yksi asia on kuitenkin varma:


Terveisin
Vanha rouva

2.3.2014

Valotötterö

Muisti palasi. Pari vuotta sitten tein jouluvaloja varten valotötterön kanaverkosta. Löysin sen puutarhavarastostani. Siellä se killui katonrajassa. Vanha herra oli sen nostanut sinne tyyliin Penteleen häkkyrä, aina mun tielläni! Sitä en vaan ymmärrä, mitä asiaa hänellä on MINUN varastooni, kun itsellään on kokonainen autotalli ja alahuonerakennus.

Nostin tötterön katonrajasta alas. Vähän sitä piti muotoilla uuteen uskoon. Tuunaushimonikin sain tyydytettyä, kun ripustin sinne tänne lasipalloja.

Valotötterö pääsi alahuonerakennuksen seinään. 
Kivasti aurinko osuu lasipalloihin ja panee koko hökötyksen säkenöimään ohikulkijoiden iloksi. 

Nyt lähden merenrantaan hakemaan tötteröön täytettä. 
Pajuja? Koivunoksia? Lepännorkkoja?

Vanha rouva