9.7.2014

Jääkaudesta hellekauteen

Viikko sitten oli jääkausi. Silloin kurkuntaimet jäätyivät ja herneet melkein taintuivat. Tilli oli tuskin sentin mittaista eikä salaattia saanut linkoonsa kuin nyhtämällä lehden sieltä, lehden täältä. Melkein aloin uskoa, että turhaan Vanha herra nikkaroi minulle herne- ja paputötteröt. Ja melkein jo luulin, että turhaan maalasin miljoonalootan salaatinkasvatuslaatikostoksi.

 

Se oli viikko sitten. Nyt on toisin. Helleaalto löyhähti Perämeren rannalle ja luonto pani hulinaksi. Herne on kasvanut parissa päivässä polvenkorkuiseksi ja salaatti sekosi tyystin lootassaan.

 

Tilliä ja persiljaa kylvin ensimmäisen kerran kuukausi sitten. Ne eivät saaneet itseään pungettua ylös maasta - kuka sitä nyt kylmään haluaa tuppaantua. Kylvin viikko sitten uuden satsin, ja nyt jo pikkuvauvataimet keikistelevät maan pinnalla. Kaariportin humalakin tekee kovasti lähempää tuttavuutta ruusupavun kanssa, vaikka muutama päivä sitten eivät vielä olleet toisiaan tuntevinaan!


Jääkauden vallitessa teimme Vanhan herran kanssa yläpihalle radikaali muutoksen. Vaihdoimme kaksi vuotta sitten kukkapenkkien ja nurmikon rajaksi asennetut muovinauhat. Niillä ei tehnyt sitten kerrassaan yhtään mitään, sillä aina ne nousivat roudan mukana maan pinnalle ja venkuloivat itsensä niin maan perusteellisen tuhannen mutkalle ruohonleikkurin alla. Vaan eivät venkoile enää!

  

Vanha herra suoritti salaiseksi luokittelemansa hankintamatkan pienteollisuusalueelle. Kotiin tuli 30 metriä pellistä pokattua kymmenen sentin korkuista soiroa. Se painettiin muovinauhan tilalle ja nyt vaan odotellaan peltikantin ruostumista, jotta siitä tulee sopivan rusehtava ja vanhaan pihapiiriin passeli. Koko 30 metriä maksoi 34 euroa, kun puutarhakaupan ehdottama neljän metrin peltikanttisatsi olisi kustantanut 44 euroa! Vanhan herran agenttihomma siis kannatti - jo pelkästään sen takia, että sen vaimo on hyvin, hyvin, hyvin tyytyväinen!

 

Nyt sitten pidetään hellettä. Lämpöasteita on 27. Kukat ovat seonneet pasmoissaan ja uusia ihanuuksia puhkeaa kukkaan päntiönään. Minä istun varjossa ja odottelen mangoldin kasvamista.

Vanha rouva

4 kommenttia:

  1. Muutos on ollut kasvussa tosi huumaavaa. Lämpö ja aurinko tekevät taikojansa nopeaan tahtiin. Teillä onkin ollut erityisen lämmin siellä Perämeren kolkassa. On meilläkin nyt 28 astetta, että huh,huh!

    VastaaPoista
  2. Hyvä ku mikä,et teilki kesä saapui. Kukkaset kukkii ja viihtyy. Mein kukkaset tuval taitavat saaha aurinko myrkytyksen, ko mie en pääs niit hoitelemmaan. Ukkoin saa kyl lähtee täs viikonvaihteessa kastelu retkelle ja muutenki kurkistamaan paikan päälle.
    Mukavia päivii perämere rannoille:)

    VastaaPoista
  3. On siulla ystäväni komia pihamaa, lelpaa tuolla kesää viettää, miekin ajatuksissa siun kanssa tuolla kuljen,tee kuppi kädessä ja pala pullaa poskessa.
    meillä sato just vettä ko saavista, viimiset melekin kuivat matot kastu.

    VastaaPoista
  4. Näin just, ensin ei mikään mennyt eteen ei taakse, oli kylmää ja kuivaa. Sitten oli aurinkoa ja kuivaa. Nyt pöhähti kun taivaalta tipahtelee vettä auringon lisäksi sen verran, että sai lopettaa tämän manuaalisen kastelun :)

    VastaaPoista