27.9.2013

Syksyisiä kukituksia

Kerronpa sinulle menneen viikon puutarhatyöjärjestyksen:

1) Pesin ja kuivasin kaikki saviruukkuni. Samalla tuli siivottua koko puutarhavarasto.

2) Ostin kanervanväristä maalia. Maalasin kaikki saviruukut kanervaisiksi. Sain päähäni, että talomme oljenkeltaisten seinien vastaväri on kanervanpunainen. Siinä syy värivalintaan.

3) Metsästin viideltä puutarhalta isoja koristekaaleja. Viimeisessä tärppäsi. Puutarhuri sanoi: Isot kaalit ovat tuolla takapihalla. Ne ovat niin rumia, ei niitä kukaan halua. Vie pois.

4) Tein kaksi kaali-istutusta. Tukin niihin myös vielä somasti kukkivat miljoonakellot sekä pari punaista silkkikukkaa. Kannoin kaaliruukut portinpieleen. Mutta hui kauhistus! Näyttipä seinä kaljulta. Aloin katsella ympärilleni sillä silmällä.

5) Marssin siltä seisomalta merenrantaan hakemaan pajunoksia. Niistä kieputtelin isoja ja pieniä kranssipohjia. Tuli kieputeltua parikymmentä renkulaa.

6) Sitten tartuin isoimpaan renkulaan ja aloin somistaa sitä. Samalla tuli karsittua tuijia, koristeomenapuuta, hopealankaa... Niin portinpieli sai kranssinsa kaaliruukkujen päälle.

7) Aloin suunnitella syksyisempää kaunistusta alahuonerakennuksen ikkunan alle. Pitkänhuiskeita pajuja minulla jo on. Mitähän muuta keksisin?

Vanha rouva aprikoi

 

Ja tämmäinen tuosta sydänlootasta sukeutui parin päivän mietinnän tuloksena:


26.9.2013

Syyskuun kukkakimppu


Keräsin sinulle kimpullisen kukkasia puutarhastani syyskuun lopulla, 
vähän ennen myrskytuulta ja raekuuroa.

Klikkaa kuvia, 
jotta voit ihailla Luojan luomaa kauneutta yksityiskohtaisemmin!

 



 

 


Kukkaisterveisin 
Vanha rouva

 



25.9.2013

Matkamuistoja Lapista, osa 4

Kesän Lapin matkalta toden totta kertyi matkamuistoja. Otto, majatalomme isäntä, lahjoitti minulle AARTEITA! Niiden joukkoon kuuluu kauniisti jäkälöitynyt kivilaatta.

Siitä varten piti rakentaa oikein pysti! Rouva M. lahjoitti minulle pihakiviä. Ladoin ne jalustaksi tonttiemme väliselle ruusuaidalle. Jalustan päälle nostin pytyn. Se oli alunperin musta, mutta Vanha herra maalasi sen harmaaksi.

Oton kivilaatta pääsi koristamaan kukkapystin kivijalustaa. Eikös vain se näytäkin aivan norpalta?

Vanha rouva

24.9.2013

Matkamuistoja Lapista, osa 3

  

Kyselin kesällä Tenon tunturitupien Otolta, olisiko hänellä jemmassa piikkilankaa. Otto katsahti minuun kummissaan: Tuolla sitä on yksi kieppi koivun kupeessa. Mitä lie petsamolaisten lehmilaidunlankaa. Ota pois. Minä kerin langan talteen ja aloin varovaisesti väännellä sitä. Lanka taipui sydämeksi. Ohi kävellessään Otto kohotteli kulmiaan ja naureskeli "taiteilijalle". Sitten se kantoi minulle vaikka mitä aarteita (niistä tuonnempana)!

Lankasydän matkusti kuusi ja puolisataa kilometriä etelämmäs. Ruuskasin yhtenä päivänä sekatavarakaupan poistolaatikkoa, mistä löysin blin-bling-kynttilämansetin. Purin sen tuhannen palasiksi ja otin osaset talteen. Hopeinen helminauha pääsi koristamaan ruosteisen haurasta piikkilankasydäntä.

Mitäs nyt sanot, Otto?

Vanha rouva


21.9.2013

Matkamuistoja Lapista, osa 2

Kesäisellä Lapin matkalla keräsin taas ajopuita Tenon rannasta. Viime vuonna keräämistäni ajopuista syntyi ruusukranssi.

Yhä edelleen halusin jatkaa romanttisissa merkeissä, joten rustasin ison sydämen olohuoneen seinälle. Muistuttakoon siinä meitä ihanista aurinkoisista päivistä Suomineidon päälaella.

Ensin leikkasin paksusta pahvista alussydämen - tai siis Vanha herra leikkasi, kun minä tumpelo en osannut käyttää vasemman- ja oikeanpuoleisia peltisaksia. Sitten sommittelin ajopuita tikku tikulta ja vänkkyrä känkkyrältä sydämen päälle. Liimasin tikut kuumaliimalla vierekkäin, päällekkäin, sivuttain ja lomittain. Loppusilauksen annoin muutamalla simpukankuorella ja kahdella helmellä.

Pitkiä ajopuita jäi vielä. Niistä Vanha herra lupasi ruuvata minulle joulukuusen!

Sydämellisin terveisin

Vanha rouva

 

20.9.2013

Matkamuistoja Lapista, osa 1

 

Taannoisella Lapin matkalla Vanha herra kalasti, kalasti ja kalasti. 
Rouvansa istui rannalla, muttei ruikuttanut. Marisemisen sijasta rouva limpsoi hennon syysvärityksen saaneista juolukanvarvuista pikkuisia tupsuja. Ne hän kokosi kimpuiksi ja sitoi pajurenkaaseen puolalangalla. 
Kotio ajettiinkin sitten kieli keskellä suuta, sillä kuivat kranssit ovat sangen hauraita.

Kotosalla kranssit pääsivät peilipiirongin kummallekin puolelle kierrätysrusetin kruusaamina.


Ruskan värittämistä juolukoista voi kasvattaa puitakin!

vinkkaa Vanha rouva

18.9.2013

Maakuntamatkalla

Pari viikkoa sitten Nuori rouva ja Pikkuihminen noukkivat minut kyytiin ja kuskasivat maakuntamatkalle Luohualle. Visiittimme kohteena oli Pökkylän Punanen Tupa.

Vierailimme kauniissa maalaismaisemissa edellisen kerran, kun Pikkuihminen oli vain ihana aavistus äitinsä huomassa - eli likipitäen kolme vuotta sitten. Nyt tuo pienenpieni aavistus on ISO POIKA!




Punanen tupa on idyllinen sisustuskauppa täynnänsä romanttisia, antiikkisia, hauskoja, käteviä ja tuikitarpeellisia ja ehkä vähän hupsujakin sisustustavaroita. Sen lisäksi Tuvan suojissa on lankakerä poikineen (oih ja voih!) ja kangaspakka serkkuineen (iik ja aah!). Siis täydellinen surmanloukku naisihmisille, jotka rakastavat kauniita ja viehkoja rakennuspalikoita elämänsä sulostuttajiksi. Tupaa emännöin mitä ehtoisin emäntä, jolla on nauru herkässä ja hymy silmäkulmissa. Eikä isännässäkään kyllä mitään vikaa ole ;)

Tuvasta lähti matkaamme aivan ehdottoman välttämätön puoliympyrän mallinen sisustusikkuna. Kulmiaan kohotellen Vanha herra sen naulasi olohuoneen seinään ja tajusi kerrankin pitää suunsa supussa. Lisäksi matkamme lähti kassikaupalla villa- ja pellavalankoja. Pikkuihmiselle on tulossa keltainen mörkötakki ja itselleni musta, muodot armahtava hurtuuki.

Punasen tuvan puutarha antoi ajattelemisen aihetta. Hosuessani kamerani kanssa Nuori rouva kantoi ostoksemme kiltisti autoon ja Pikkuihminen juoksentelei katselemassa sen seitsemän ihmettä ja kummaa. Ompelukone kukkamaassa, polkupyörä pientareella, ovi pihlajassa ja muuripata kivikossa?!

 


Maalaisvisiitin päätteeksi äiti kaappasi poikansa maitolaiturille halattavaksi ja suukotettavaksi. Monta ideaa rikkaampina ja hyvä mieli matkaeväänämme me suuntasimme nokkamme Raaheen kakkukahville. Mutta se onkin sitten jo toinen juttu!

Vanha rouva

17.9.2013

Kaksi kiloa jauhettua kalaa

Lähdetään verkoille aamukuudelta. Nyhkäistään vaimo hereille ennen lähtöä sanoilla Mää meen ny, jatka vaan unia. Palataan kymmenen maissa, vaaditaan aamukahvia ja pullaa. Sitten melskataan kartanolla vesiletkun, puukon, fileointiveitsen ja kalapiikin kanssa. Perataan siika, kuha, hauki, pari ahventa ja pikkulohi täysin ruodottomiksi. Yhteensä kaksi kiloa kalaa jauhetaan monitoimikoneessa ihan mössöksi. Sitten kuuluu se kuuluisa: Tee jotain, mitäs siinä töllötät! Vanha herrahan se siinä sulostuttaa minun elämääni. Ja minä tässä hänen elämäänsä:

Mummun hieno kalamureke:

1 kg jauhettua kalaa
4 valkuaista
4 keltuaista
2,5 dl kylmää kuohukermaa
150 g huoneenlämpöistä voita
suolaa
valkopippuria

Jauha kala hienoksi monitoimikoneen täydellä teholla. Anna koneen käydä ja lisää valkuaiset yksi kerraallaan seokseen. Sitten lisäät kylmän kerman ohuena norona ja huoneenlämpöisen voin pieninä nokareina. Vielä keltuaiset yksitellen. Ja koko ajan kone käy! Mausta suolalla ja valkopippurilla. Pane murekeseos jääkaappiin ässehtymään ainakin puoleksi tunniksi. Suihkauta vuokaspreillä pitkänmallinen leipävuoka. Kaada mureketaikina vuokaan, tasoita pinta ja lykkää vuoka vedellä täytetylle uunipellille 175 asteeseen. Paistele vesihauteessa hissukseen tunnin verran. Kumoa hieman jäähtynyt mureke tarjoiluastiaan. Koristele. Hyvää vaikka kylmänä voileipäpöydässä!

Mummun kultaiset kalapihvit:

1 kg jauhettua kalaa
2 dl korppujauhoja
2,5 dl ruokakermaa
1 sitruunan mehu
2 sipulia pienenä silppuna
3 munaa
tillisilppua
suolaa
valko- / musta- / sitruunapippuria
kurkumaa
voita paistamiseen

Turvota korppujauho ruokakermalla ja sitruunamehulla. Lisää muuta aineet ja sekoita tasaiseksi. Muista maustaa kunnolla, ettei pihveistä tule mauttomia platkuja. Kurkuma takaa sen, että pihvit ovat herkullisen kultaisia eivätkä valjun värittömiä olmeja! Muoteile taikinasta vedellä kostutetuin käsin pihvejä ja paista voissa. Hyviä ihan semmoisinaankin ja vaikka kylminä!

Odotan kauhulla aikaa, kun meri alkaa antaa maivoja...

Vanha rouva

16.9.2013

Munakoisoa ja saslikvartaita

Баклажаны, консервированные с перцами
Säilötyt munakoisot paprikan kera

Limpsoin tämän reseptin venäläisestä ruokalehdestä talteen kauan, kauan sitten. Nyt löysin sen reseptivihkostani osastosta Voi jospa joskus saisin aikaiseksi! No, nyt sain vihdoin aikaiseksi:

1, 5 kg napakoita munakoisoja
1,5 kg erivärisiä paprikoita
2 chilipaprikaa
6 valkosipulinkynttä
2 rkl kuivattua oreganoa
300 g suolaa
5 dl valkoviinietikkaa
3 dl ruokaöljyä

Huuhdo kasvikset. Leikkaa munakoisot kolikoiksi. Poista paprikoista siemenet ja leikkaa ne suikaleiksi. Laita munakoisot kulhoon ja suolaa joka puolelta puolella suolamäärällä. Pane paino päälle ja anna vetäytyä 1,5 tuntia. Tee samoin paprikoille. Purista 1,5 tunnin päästä vesi pois munakoisoista ja paprikoista. Laita kasvikset takaisin omiin kulhoihinsa ja kaada päälle valkoviinietikka. Anna seisoa painon alla taas 1,5 tuntia. Purista taas neste pois. Sekoita munakoisot ja paprikat. Poista chileistä siemenet ja leikkaa renkaiksi. Kuori valkosipulit ja leikkaa kolikoiksi. Lisää kaikki mausteet munakoiso-paprika-seokseen. Kaada lopuksi öljy kasvisten päälle. Sekoita hyvin. Laita kasvikset lasipurkkiin ja purkki jääkaappiin ässehtymään vähintään pariksi päivää. Salaatti maistuu suolaisen kirpakalta ja sopii hyvin esim. saslikin seuraksi.

Alemmassa kuvassa on chilimarinadissa uitettuja kalkkunapaloja, jotka on tuikattu herkkusienten, minitomaattien ja sipulilohkojen kanssa ihka-aitoihin CCCP-valmisteisiin saslikvartaisiin juuri ennen grilliin menoa.

Ostin ruostumattomasta teräksestä valmistetut vartaat tiskin alta pienestä valkovenäläisestä kyläkaupasta liki kolmekymmentä vuotta sitten. Homma toimi niin, että vartaita ei näkynyt tiskillä. Kysyin kuitenkin niiden perään samalla, kun ostin iki-ihania leivosvuokia, joita juuri oli saapunut kuorma-autonlavallinen kaupan pihaan. Myyjätär tuumasi niitä ehkä mahdollisesti joskus löytyvän. Seuraavan Suomen keikan jälkeen myyjättären luomet hohtivat helmiäissinistä ja minä olin onnellinen saslikvartaiden omistaja!

Sinua tervehtii neuvostomuistojen tuudittama Vanha rouva

15.9.2013

Melkein kuin Intsu!

Tässä pellillinen sitruunaisia sisaruspullia. Tein tavallisen puolen litran pullataikinan ja ajattelin vääntää tuikitavallisia korvapuusteja. Huomasin jääkaapissa puolikkaan purkin sitruunatahnaa. Laapin tahnaa kaulitulle pullataikinalevylle, ripottelin kanelia tahnalle ja väänsin levyn rullalle. Leikkasin rullasta kolmen sentin paksuisia kiekkoja, jotka asettelin väljästi uunipellille. Kohotin ja paistoin. Ihana sitruunan tuoksu leijaili uunista keittiöön!

Tässä vuoallinen mehevää puolukkakakkua. Ihana ohje löytyy Pirkan nettisivuilta. Tein kakun muuten ihan ohjeen mukaan, mutta päälle en ripotellut ruishiutaleita, vaan tuikitavallisia kauraryynejä!
Vanha herra lorautteli sen verran tiheään vaniljakastiketta kakkukimpaleittensa päälle, että puolukkakakku loppui kahdessa päivässä. Seuraavan version tein puolukoiden sijasta raparperista, mutta se kakku loppui päivässä... Missä vika?


Tässä vadillinen ruisnappisia. Löysin kaupasta pussillisen Myllärin Ruisleipäaineksia. Leivoin elämäni ensimmäisen kerran ruisleipää pussin kyljessä olleen ohjeen mukaan. Hyviä olivat - se vähä, mitä uunista tuli kunnialla ulos. Minä nimittäin lykkäsin kaksi pellillistä nappisia kiertoilmauuniin ja unohduin lukemaan akkainlehteä aurinkoiselle terassille. Kunnes sisältä leijaili nokkaani omituinen haju... uunista tuli ulos kaksi pellillistä pikimustia ja kivikovia kakkaroita. Pitäisiköhän Myllärin räntätä jauhopussin kylkeen akkainlehtivaroitus?

Että tämmöisiä sitä on touhuttu. Melkein kuin ystäväiseni Intsu, joka saa tuosta vain aikaiseksi sen seitsemän sorttia hyvää ja maittavaa...

Vanha rouva kateellisena

11.9.2013

Mangoldiherkkuja

Kotimaiset kasvikset ry:n nettisivuilla (www.kasvikset.fi) kerrotaan, että mangoldi on ikivanha viljelykasvi. Sitä on kasvatettu ainakin 7000 vuotta Persiassa ja Välimeren seuduilla. Mangoldit ovat sokerijuurikkaan ja punajuuren muunnoksia. Mangoldin lehtiruusuke muodostuu leveäruotisista lehdistä, jotka ovat poimullisia ja kiiltäviä. Sen lehtiruodit ovat paksuja. Mangoldin lehtiruoti voi olla valkoinen, keltainen, vaalean- tai purppuranpunainen, punainen tai kermankeltainen. Mangoldin lehti käytetään pinaatin tavoin keittoihin, patoihin, piiraisiin ja muhennoksiin. Tuoreita lehtiä voi myös silputa salaatteihin. Pelkkiä mangoldin lehtiruoteja voi käyttää parsan tavoin sellaisenaan keitettynä tai gratinoituna.

Tuossa siis tietoa. Tässä kokemusta. Tänä vuonna kasvimaani pukkaa siihen malliin mangoldia, että sillä pitää tehdä jotain. Sen lisäksi, että alkukesästä söimme mangoldia tuoreeltaan leivän päällä ja salaatissa, tehty on kaikenlaista muutakin! Näin loppukesästä tuo kasvimaan kaunotar alkaa olla jo niin paksua, että se vaatii kypsentämistä.

Osa lehdistä on niin isoja, että päätin kokeilla mangoldikääryleitä. Kääryleitten sisälle tein kaalikääryleitten ohjeella täytteen. En kuitenkaan käyttänyt riisiä, sillä Suomessa viljellään maanmainiota ohraa. Levittelin lehdet työpöydälle ilman esikeittämistä. Laitoin joka lehdelle lusikallisen täytettä, kiedoin lehden kääryleeksi ja kääryleen pötkäytin uunivuokaan. Vuokaan kaadoin lirauksen kasvislientä. Kääryleitten päälle valelin siirappia ja vuolin voita. Sitten uuniin pariinsataan asteeseen tunniksi. Liruttelin lientä paistamisen aikana kääryleitten päälle.

Mangoldikääryleitten kyytipojaksi survoin puolukoita ja paistoin pottuja. Ai että olivat hyviä eivätkä ollenkaan niin vatsanpäälle käyviä kuin kaalista tehdyt serkkunsa. Mutta kovin usein en kyllä suostu Vanhaa herraa näillä kääryleillä hemmottelemaan, sen verran sorminäppäryyttä ja mielentyyneyttä pienten kääryleitten käänteleminen vaatii.

Jos kääryleitten tekeminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, niin tämä seuraava ruoka on sitäkin helpompi! Kinkkupannua varten nypin kasvimaalta ison kulhollisen mangoldinlehtiä, pesin ne, ja ryöppäsin suolalla maustetussa vedessä. Veden otin talteen, sillä keitin siinä vielä pari kourallista papuja. Valutin lehdet ja pavut hyvin ja hakkasin ne pieneksi. Kuullotin ison sipulin. Leikkasin 300 g savukinkkua kuutioiksi. Levitin kasvikset ja kinkun uunivuokaan. Maustoin persiljasilpulla, suolalla ja mustapippurilla. Kaadoin päälle munamaidon (8 munaa, 1 dl  maitoa). Lykkäsin keskiuuniin 180 asteeseen. Tökin pannua välillä tikulla, että näin onko pannu hyytynyt. Siihen menee aikaa n. 35-40 min.

Jäähdytin pannun ja leikkasin sitten palasiksi. Vanhaa herraa varten koristelin iltapäiväkahvin kyytipojat oikein herraskaisesti mangoldinlehdillä, persiljatupsulla, mäkimeiramin kukalla ja kehäkukan terälehdillä. Kiusallani heittelin lautaselle vielä mantelilastuja.

Vanha rouva




10.9.2013

Suuri kurpitsa

Olen kasvattanut elämäni ensimmäisen kurpitsan! Tökkäsin taimen keväällä kompostikasan päälle ja sen jälkeen olen lähinnä kurittanut valtoimenaan luikertelevaa kasvia leikkomalla ylimääräisiä lonkeroita pois. Rajuista otteistani huolimatta lehtien alta löytyi parikiloinen mötikkä.

Vanhan herran kanssa koputtelimme kurpitsaa ja mietimme, mitä siitä tekisimme. Pikkelsiä ei kumpikaan halunnut. Eikä liioin keittoa. Alastoman kokin kirjasta Jamie Italiassa löytyi paahdetun kurpitsan ohje. Siis sitä tekemään.

Kuorin ja paloittelin kupitsan suurehkoiksi lohkoiksi. Maustoin kurpitsalohkot joka puolelta seoksella, jossa oli loraus oliiviöljyä, kuivattu chili ja kanelitanko murskattuina sekä suuri kourallinen salvialehtiä. Levitin kurpitsalohkot uunipellille ja rouhin päälle vielä suolaa ja mustapippuria. Pellin lykkäsin uuniin 180 asteeseen puoleksi tunniksi. Siinä se!

 

Hyvältä maistui paahdettu kurpitsa. Ensimmäisellä aterialla tarjoilin sitä keitettyjen pottujen ja tomaattisalaatin kera. Toisella aterialla kurpitsa sai seurakseen salviakalaa ja sekasalaattia.

Vanha rouva

8.9.2013

Sadonkorjuupäivä

Lupasin taannoin istua pottumaan reunalla ja ihailla kasvun ihmettä.  Toisin kävi. Se kasvun ihme nimittäin sovitti takapuolensa pottulaatikkoon ja alkoi hoputtaa äitiänsä ja ottomummuansa. Hän löi pikkukuokalla tahtia ja hoki Vene - amme - pappa - kala, mikä suomennettuna tarkoittaa, että Ottopappa on veneellä merellä kalassa.

Potut kuokittiin maasta ja Pikkuihminen suostui nousemaan lootasta. Hän osallistui pottujen lajitteluun aktiivisesti tyyliin Iso pottu Tiialle, pieni pottu Akselille ja muut potut Papalle.

Yhden pottuämpärillisen Pikkuihminen suostui kanssani kantamaan naapurin papalle. Naapuri löytyi puusta noukkimasta tyrnimarjoja. Niitä piti tietysti maistaa, mutta tuomio oli yksiselitteinen Pahhaa!

Sitten olikin jo kiire ammeen reunalle tarkastamaan, josko Pappa olisi tulossa kalan kanssa. Olihan se! Niin me sitten päätimme sadonkorjuupäivän pesemällä kuhia!

Vanha rouva