27.3.2013

Hänen Graafinen Ylhäisyytensä

Valkoinen ja punainen neuletyynyni saivat seurakseen harmaan palmikkotyynyn. Trion värit keksin raidallisesta patjanpäällisestä, joka pehmustaa Vanhan herran takalistoa puusohvalla.
 
 
Neljänneksi villatyynyksi tuunasin mummuni vuonna 1959 kutoman pikkuryijyn. Se on kulkenut mukanani vuodesta 1979, kun minä kotoa suureen maailmaan läksin. Milloin se on roikkunut opiskelijakämppäni seinällä, milloin maannut istuinalustana juppinojatuolissani, milloin odottanut liinavaatekaappini perukoilla uutta tulemistaan. Nyt se tuleminen sitten tuli.
 
Kudoin ryijyyn villaisen takapuolen ja yhdistin kappaleet toisiinsa. Tyyny sisälle ja reuna kiinni. Lopputuloksena ryijytyyny. Sohvalla kohtaavat nyt Vanhan herran pappa, joka on nikkaroinut sohvan, ja minun mummuni, joka on solminut ryijyn. 


Olen minä värkännyt musta-valkoisenkin tyynyn, mutta se ei oikein passaa näiden maalaistollukoiden seuraksi. Niinpä asettelin sen ihan eri huoneeseen omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä - kunnes teen sille jonkun yhtä graafisen seuralaisen lopuista mustista ja valkoisista villalangoistani.


Tällä erää mustavalkotyynyn seurana saa keekoilla Erittäin Graafinen Hänen Ylhäisyytensä, joka on palannut nurkkiimme kiehnäämään vietettyään kylmän talven uuninpankolla oikeassa kodissaan.


Terveisin
Ottokatti ja Vanha rouva

25.3.2013

Saldona kirahvi ja kaivinkone

Perjantaina sain anovan tekstarin Nuorelta rouvalta. Voisiko Ottomummu mitenkään leipoa kakkua Pikkuihmisen nimppareille? Pikkuihminen kera Nuoren parin ja kummivanhempien saapuisi lauantaina kernaasti Vanhan parin residenssiin juhlistamaan Akselin päivää. Oikeasta narusta (ja vähän höplästäkin) Nuori rouva veti, sillä mitä me kaksi vanhaa haahkaa muka ikinä voisimme kieltää maailman suloisimmalta ottopojaltamme? Eikä kakun leipominenkaan tuottanut ongelmia, sillä olin juuri maiskutelut virtuaalisesti Pampulan paakkelsien suklaakakkua.


Kakkua varten piti käydä ostamassa uusi vuoka. Eihän sitä nyt meidän pojan nimppareita vanhan vuoan voimin juhlita. Sitten Ottopappa ajeli ympäri kaupunkia tuoreiden mansikoiden perässä, sillä Pikkuihminen rakastaa mansikoita. Ja jäätelökin jäi ostamatta. Päivi nimittäin neuvoi nauttimaan suklaakakun jäätelön kera. Joten kilometrejä karttui... mutta lopulta kakku kera vaniljaisen kermajäätelön oli odottamassa päivänsankaria.

Pikkuihmisen kummisetä on suuri italialaisen ruoan ystävä. Joten ihan häntä varten leivoin suolaiseksi tarjottavaksi kurpitsa-parmesaani-piirakan:


Pohja: 2,5 dl vehnäjauhoja, 50 g parmesaaniraastetta, 125 g voita ja 3 rkl maitoa. Nypi ainekset keskenään ja sekoita tasaiseksi. Anna tekeytyä hetki ennen kaulitsemista.
Täyte: 1 kesäkurpitsa ohuina viipaleina, 150 g parmesaaniraastetta, 2 munaa, 150 g ranskankermaa, 200 g maustamatonta tuoorejuustoa, 0,5 tl suolaa, mustapippurirouhetta. Sekoita  täyte ja kaada pohjan päälle. Levitä kurpitsaviipaleet täytteelle. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.
Päälle: 2 rkl oliiviöljyä, 3-4 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa, 3 rkl pinjansiemeniä, tuoretta timjamia.
Pirskottele öljy, viinietikka ja pinjansiemenet kuuman piirakan päälle. Anna tekeytyä hetki. Riivi timjamia piirakalle juuri ennen tarjolle asettamista.
Nimpparisankari sai lahjaksi kirahvin ja KAIVINKONEEN.
Arvaa, kumpi lahja vei voiton?
Vanha rouva

19.3.2013

Liimaa ja sideharsoa

 

Puuhailimme Pikkuihmisen kanssa pääsiäismunia. Sekoitin vedestä ja erikeepperistä (50/50) litkun, johon Pikkuihminen käskyn saadessaan pudotti muovisen munan kellumaan. Sitten seurasi naurun kiherrystä ja silmitöntä sotkotusta tikunnokalla. Minä pelastin munaparat liimakylvystä ja hellin niitä sideharsovaipalla. Painelin sideharson hyvin kiinni munanpintaan ja jätin kuivumaan päikkäreitten ajaksi. Kun päikkärit oli nukuttu, kiedoimme hopeista spiraalilankaa munien päälle. Sitten ammuin liimapistoolilla organzanauhan kuhunkin munaan ripustusta varten.

Ensin rispustimme munat verhotankoon. Mutta vastavalossa munien hauraan kaunis kuultavuus ei päässyt oikein oikeuksiinsa. Niinpä raksimme munat ikkunasta. Pikkuihminen ojenteli uudemman kerran minulle munan kerrallaan, kun Vanhan herran perintölamppu sai koristukset kantaakseen.

 
 
Kyllä me Pikkuihmisen kanssa olimme aika polleeta naista ja miestä,
kun tarkastelimme kättemme töitä matkan päästä.
 
Nyt meillä on alkamaisillaan höyhenprojekti...
 
Vanha rouva

16.3.2013

Tutan puolukkakakku

 
Vaikka niin lupasin ja vannoin uutena vuotena, etten ikinä enää leivo kahvikakkuja, niin nyt leivoin! Onneksi naiselle on sallittua naisellinen häilyvyys, kimurantti loogisuus ja valikoiva muisti ;)
 
Kysymyksessä on nimittäin semmoinen kahvikakku, jonka maun tunsin virtuaalisesti suussani heti, kun ohjeen näin Mummon pajukorissa. Mestarillinen Tuta kuvaili kakkua jouluiseksi, joten johan minä perihämäläinen sitä pyöräytin heti ja kohta näin pääsiäisen alla. Taitaa muuten olla ensimmäinen kahvikakku elämässäni, joka onnistui heti! Vanha herrakin sanoi, että Mikset sää raato oo tätä ennen tehny?
 
Tutan ohjeesta poiketen minä menin koristelemaan kakun oman pääni mukaan kinuskilla ja puolukoilla. Sain emäntäkouluaikoinani opettajaltani nimittäin Hämeen parhaan kinuskinteko-ohjeen:
  • 2 dl kuohukermaa
  • 3/4 dl sokeria
  • 3/4 dl fariinisokeria
  • 1 tl vanilliinisokeria
  • 2 tl voita
Sekoita kerma, sokeri ja fariinisokeri kattilassa. Keitä seosta kattilassa hiljaisella tulella välillä sekoittaen, kunnes tippa  kinuskia jähmettyy kiinteäksi kylmään veteen pudotettaessa. Keittää pitää n. 20 min. Älä vispaa kinuskia keittämisen aikana, äläkä annan kinuskin kiehua kuplimalla omia aikojaan, muuten kinuskiin tulee kuplia (emäntäopettajani torui ankarasti, jos kinuskikakun päälle jäi kuplia - kinuskikakun pinnan piti olla kuin kirkas, tasainen peili!). Sekoita lopuksi voi ja vanilliinisokeri kinuskiin. Valuta kakun päälle ja reunoille.


Ota oikein iso pala ja vaikka toinenkin - meillä ei lasketa!
 
Vanha rouva
 

15.3.2013

Osaava ja tekevä mies


Minä olen maailman taitavin kokki. Tuosta vain sekoitin kreikkalaisen jauhelihataikinan ja pyöräytin taikinasta pihvejä. Paitohommiin en sentään alkanut, kun hella on poppa. Armeliaasti annoin Ottomummun paistaa pihvit sillä aikaa, kun olin keräämässä voimia kahden ja puolen tunnin päikkäreillä.


Minä olen maailman taitavin viherpeukalo! Sekoitin kipossa ohranjyviä ja rairuohonsiemeniä. Sillä aikaa Ottomummu taputteli multaa skooliin. Minä en multaan koskenut, kun se on hyhhyh. Jyvät ja siement tiputtelin mullan päälle tasaisesti, Ottomummu peitteli istutukseni ohuelti mullalla ja minä kastelin kaikki kolme skoolia.


Minä olen maailman taitavin puuseppä! Osaan käyttään vasaraa ja osaan käyttää ruuvimeisseliä. Melkein tuli hommaamisessa pipi, mutta onneksi Ottomummu kerkesi vetää sormensa pois alta.

Osaan käyttää myös akkuporakonetta, koska Ottopappa opetti. Nyt minä olen porannut jo monta monta reikää. Kohta ei äidin enää tarvitse koota huonekaluja ;)

 

Mihin minä näitä kaikkia taitojani tarvitsen? No siihen, että minun pitää antaa itsestäni osaavan ja tekevän miehen kuva. Tyttöystävä nimittäin tarkkailee tilannetta...

 
Perjantaiterveisin
 
Pikkuihminen ja Ottomummun virasta nauttiva Vanha rouva

10.3.2013

Winhaa wauhtia waimolle

Valitin justiinsa toissapäivänä, etten saanut naistenpäivälahjaa. No, heti eilen asiaintila korjaantui: Vanha herra kuskasi minut kylille hankkimaan hellyydenosoitustaan. Pääni alkaa kuulemma olla sen verran pehmeä, että sitä pitää suojella kovakuorisella, hopeanharmaalla kypärällä. Varteni puolestaan tarvitsee tuekseen tönkköpaksua kelkkailuasua. Niin minä sitten tänä aamuna änkesin päälleni uudet, naisellisuuttani sulokkaasti kurmoottavat tamineet.  Pihassa prutputti vm. 1982 oleva Winha ja vm. 1960 oleva Wanha herra. Herra kankesi minut Winhan penkille ja käski pitää kiinni.


Ajoimme winhaa wauhtia jäisellä merenselällä kohti kylmää aurinkoa. Laivaväylän varrella pysähdyimme kuuntelemaan hiljaisuutta ja ihmettelemään ihmisenkorkuisia jääröyhyjä.


Vanha rouva

8.3.2013

Ei kukkia, ei suklaata, ei samppanjaa -päivä

Muistan, kun kansainvälisenä naistenpäivänä sain ämpärillisen tulipunaisia neilikoita, pullollisen ranskalaista parfyymiä, puolimakeaa samppanjaa ja Linnunmaito-konvehteja. Elettiin vuotta 1996 Valko-Venäjällä ja Vanha herra yritti kovasti tehdä itseään tykö. Varsinkin, kun Moskovasta oli saapunut kilpakosija smaragdikorvakorujen kera... Vanha herra voitti ja nyt on yhteistä elämää ja ikimuistoisia naistenpäiviä takana lähemmäs kolmekymmentä. Tämän naistenpäivän taidan tallettaa muistojeni kirjaan, sillä tänään en saanut kukan kukkaa, vaan Vanha herra vei kukat Nuorelle rouvalle. Sinne menivät myös leivokset. Minulle tuotiin kahden ja puolen kilon lohi ja kehotus tehdä jotain hyvää. Hmm...

Alkupalaksi tein avocadomössöä: kaksi kypsää avocadoa, tomaatti ja pieni sipuli pieniksi palasiksi. Kasvisten päälle sitruunanmehua, sileälehtistä persiljaa, suolaa, mustapippuria ja yksi pieni, kuivattu chilipaprika. Sekoitus ja jääkaappiin ässehtymään pariksi tunniksi. Mössön seuraksi viipaloin kuivahtanutta maalaispatonkia, jonka päälle sivelin hyvää oliiviöljyä. Lykkäsin patongit grillivastusten alle lämpenemään ja paahtumaan. Lämpimälle patonginpalelle mössöä ja päälle kylmää kivennäisvettä.
Lohen fileoin kahdeksi nahattomaksi ja ruodottomaksi puoliskoksi. Puoliskoille lirutin sitruunanpuolikkaan mehut, ripottelin suolaa, myllytin mustapippuria ja levitin runsaasti yrttisilppua: timjamia, ranskalaista rakuunaa sekä tilliä. Sitten puoliskot pitkittäin neljäksi suikaleeksi, suikaleet rullalle ja hammastikulla kiinni. Rullat pataan kalaliemeen ja pata uuniin 150 asteeseen reiluksi 20 minuutiksi. Hauduttamisen loppuvaiheessa liraus kermaa pataan. Lohesta tuli tällä menetelmällä todella mehevää!
Yritin koko aterian ajan muistuttaa herralleni, että vaimokin on nainen! Kulmat kohosivat hämmästyneenä: Ai, olisitko sä sitten halunnu jotain? Mähän imuroin, tein lumityöt, kävin kaupassa ja kuuntelin pari tuntia sun ja Nuoren rouvan kälkätystä. Eiks se riitä? Mitä tuohon voit sanoa? Hymähdin ja jatkoin naistenpäiväni puhdetyötä ihan ilman neilikoita, parfyymiä, samppanjaa ja Linnunmaitoa, mutta onnellisena ja kiitollisena siitä, että saan elää elämääni maailman ihanimman aviomiehen kanssa. 
Vanha rouva