7.8.2013

Apilanlehtiä kahdeksan metriä

Löysin alkutalvesta kirja-alennusmyynnistä pehmeäkantisen virkkauskirjan Virkkaa kukkia, neliöitä ja reunapitsejä, jonka on kirjoittanut Claire Crompton (Wsoy 2011). Tartuin virkkuukoukkuun ja Novitan Kotiväkeen. Kokeilin eri reunapitsimalleja, kunnes mieleni ja silmäni tykästyivät Apilanlehtireunukseen. Sitä olen väkertänyt kahden Lapin reissun verran aina ajomatkoilla ja Suuren kalastajani urotekoja joentöyräällä seuratessani.
Pitsi pääsi koristamaan valkeaa sängynpeittoamme. Peitto on puuvillaa ja kaikessa koruttomuudessaan hyväksi havaittu. Olen hankkinut peiton naapurimaalaisesta I-alkuisesta sisustuskaupasta, jonne Nuoren rouvan kanssa teemme silloin tällöin napakoita, päivän mittaisia ostosmatkoja.

Peiton koruttomuus alkoi ahdistaa varsinkin sen jälkeen, kun sain ommeltua sängyn päälle rimpsu- ja rampsutyynyjä.










Pesin ja tärkkäsin koko kahdeksanmetrisen pitsini. Neuloin sen kiinni peiton reunaan. Sitten alkoi armoton mallailu, zoomailu ja tuumailu. Onko se nyt varmasti sopiva / sievä / ei liian hömppä / sopivan romanttinen / jne / jne / jne... Lopulta totesin pitsin ajavan asiansa.

Vanha herra ei huomannut koko pitsiä ennen kuin talutin hänet kammariin ja osoitin sormellani. Ainut kommetti oli paljonpuhuva Onks susta tulossa joku mummo?

Vanha rouva

4 kommenttia:

  1. Wautsi vau.. että onkin todella kaunista, pitsi, peitto sekä makuuhuone <3

    VastaaPoista
  2. minusta juurikin tuo pitsi peittoosi on herttainen ja niin kaunis.

    VastaaPoista
  3. Ripaus romatiikkaa makuuhuoneeseen mikäs sen somempaa. Kahdeksan metriä pitsiä on jo aikamoinen saavutus. Kaunista.

    VastaaPoista
  4. Tuo kaunis pitsi on just tuohon peiton reunaan. Ihanan seesteinen makuuhuone!

    VastaaPoista