11.6.2013

Orvokkiromuntiikkaa

 
Minä rakastan orvokkeja.
Minä rakastan kaikenvärisiä orvokkeja.
Minä rakastan suuria ja pieniä orvokkeja.
 
 
Niinpä meidän kartanolla on orvokkeja milloin missäkin:

 
 
  

Orvokkini kasvavat emännän ja isännän vanhoissa saappaissa, vesikelkan kyydissä
ja risassa kattilassa. Omenapuidenkin ympärille olen orvokkejani istuttanut,
leivinuunista purettujen vanhojen tiilien rengastamiksi.

 
 Saviruukuissa kasvavat orvokit ovat lajitovereitaan erikoisemmassa asemassa,
sillä ne ovat saaneet kodikseen vallan oikeat kukkaruukut.
Ostoruukuista huolimatta rauniopuutarhani romuntiikka-teemaa on kelkan vieressä pelastamassa salaojaputken pätkä,
joka hetken päästä pursuaa keltaisenaan kukkivaa suikeroalpia.
 
 
Yleensä suosin liiteristä ja vintiltä löytyneitä kippoja ja kappoja kukkien koteina,
sillä minun vähät rahani tuppaavat kulumaan itse kukkasiin.
Siksi toisekseen, eikös maalaisromantiikka suosi kaikkea kulunutta ja vanhaa?
 
 
Vaikka minä orvokkeja yli kaiken rakastankin, niin löytyy kartanolta muitakin kukkasia.
 
Lähden täyttämään vanhaa huopahattua mullalla.
Arvaa, mitä siihen istutan!
 
Vanha rouva

5 kommenttia:

  1. Vanhan laulun sanoin: Orvokkini tummasilmä, kultastdän pieni. Katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni. Kauniita ovat.
    Hatullinen orvokkeja kuulostaa mukavalta.

    VastaaPoista
  2. Kuinka ollakkaan,orvokki on minunkin lempikukkani. Varsinkin lilat ja siniset.

    VastaaPoista
  3. Todella kaunista ja nuo punaiset saappaat ovat kerrassaan ihanat:)

    VastaaPoista
  4. Ajattele, jos sun nimi ois vielä Orvokki. (Villi arvaus, että et ole Orvokki.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole Orvokki, koska eihän minulla ole edes tummia silmiä! On vain semmoiset hailakan siniset platkut silminä ja nekin kakkuloiden takana piilosilla.

      Poista