31.10.2012

Kierrätettyä roskataidetta

Sydämellisiä terveisiä Perämeren rannalta näin lokakuun viime tunteina suoraan minulta suoraan sinulle.
 
 
Lakaisin aamulla höytyväisiä lumia terassilta. Huiskin liikoja lumihattaroita kellokanervatötteröistäni. Vaaleanpunaisia kukkasia varisi pitkin terassia. Suutuspäissäni raksin kummankin tötterön paljaaksi puolukanvarvuista ja kanervista sekä hopeanharmaista amppelikukista, jotka olin jo kertaalleen uudelleensijoittanut kompostikehikoistani tötteröihini roikkumaan.
 
Ahaa-elämyshän se sitten iski kasviroskia kompostiin kantaessani. Tekisin roskataidetta loska-aikaan. Tuumasta toimeen. Väänsin kranssikehikon rautalangasta. Päällystin kehikon kanervilla. Koristelin hopeanhohtoisella spiraalilangalla. Rustasin kranssiin vielä rikkimenneen valosarjan peltikoristeet. Nyt roskakranssi koristaa puuliiterin ovea:
 
 
Hopeanhohtoiset amppelikukat kieputin rautalangalla vanhan pajukranssin ympärille. Pajukranssi on monta vuotta koristanut pihapiiriä jos jonkinlaisella virityksellä koristettuna. Nyt näin:
 
 
 
Kranssin jalona tarkoituksena on kätkeä ruma pistorasia, joka tököttää pääoven vieressä keskellä seinää semmoisella korkeudella, että siihen takuulla kiinnittää huomiota (ja hakkaa takaraivoaan saunan jälkeen puusohvalla vilvoitellessaan). Ainakin nainen. Sähkäri ei ollut nainen, valitettavasti. Tökin siis hopeanhohtoisella mikä-lie-kukalla päällystämääni pajukranssiin muutaman jäkäläisen kuusenoksan ja paperinarurusetin. Eihän pistä silmään pistorasia, eihän? 
 
Moisesta roskataiteilusta elähtyneenä kävelin merenrantaan. Ja voi, lisää roskia!!! Mitä kummaa taiteilisin rantaruovikosta?
 
 
Vanha  herra saattaa kyllä sanoa muutaman valitun sanasen, jos joutuu niittämään kaislikkoa. Paras kai itse ottaa sakset matkaan ja lähteä roskasavottaan. Taidan ottaa termospullollisen kahvia ja puolikkaan banaanikakkua evääksi, sillä maisemaa taivastellessa saattaa tulla nälkä:
 
 
Kierrätysterveisin Vanha rouva, roskataiteilijatar

 

23.10.2012

Vesikelkalla päin patiota


Vanha herra kantoi eteeni puukelkan. Sillä on ennen muinoin kuskattu vettä kylän yhteiseltä kaivolta saunan pataan. Katselin kelkkaa kunnioittavasti ja sitten katselin herraani anovasti: "Saanko ihan varmasti käyttää sitä?" Vastaus oli myöntävä tyyliin "Romu mikä romu, tee mitä tahdot, hullu eukko!"

Nostin kelkan kesäkalusteista tyhjennetylle patiolle. Viereen kannoin krumeluurin rautasohvan kasvimaalta. Kuskasin kelkan viereen puutarhavarastostani sinkkiämpäriä, puhkiruostunutta emalikattilaa ja ikäkulua puulootaa. Naapurin Rouva M. kuskasi minut metsäretkelle. Metsässä hulluus otti niskapersotteen. Kotiin kuskasin  sammalta, männynoksia, oravan nakertamia kävynraatoja, jäkälöityneitä kuusenkarahkoita, kaarnaa ja paljon muita aarteita. Patiolle syntyi lokakuinen asetelma kissan ja hullun eukon iloksi.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen romusta rikkaudeksi -asetelmani. Alkukesästä Vanha herra nimittäin kärräsi eteeni kakkakärryt. Tiedäthän, semmoiset kärryt, joilla ennen vanhaan kuskattiin täysinäinen huussin aluslaatikko tyhjennyspaikalleen. Hyh hyh. Minä menin ja sosialisoin nuo puiset ihanuudet heti oitis rauniopuutarhani koristukseksi.
Että tämmöisiä puutarhakoristuksia meiltä löytyy. Puolituttu on hieman kohotellut kulmiaan pihamme ohi kävellessään, mutta saapahan raukka kasvojumppaa romujani ihmetellessään. Minä niiiiiiiin  rakastan näitä!

Vanha rouva

22.10.2012

Talven odotusta

Aamulla maailmani oli yhtä sinistä taivasta ja auringonpaistetta. Ruohikko oli kuurassa. Lintulaudalla pomppi talitintteja, maahan satoi sireeninlehtiä ja ruusunmarjat kimalsivat punaisina.
Kukkapenkki oli yön aikana saanut sädehtivän timanttivaipan. Hetken aikaa odotin lumisateen lankeavan päälleni, sillä niin myrskynpuhuva oli meren kansi. Mutta ei lunta tullut. Pilvet menivät menojaan kohti naapurimaata.
Puhdistin viikonloppuna kasvimaani talven tulla. Viimeinen sato nostettiin maasta juhlallisin menoin: elämäni ensimmäiset maa-artisokat. Nyt kasvimaalla on tyhjää. Vuosisataiset tiilet peittyvät pikkuhiljaa jäähän. Tiilien rakoihin oravien on hyvä piilottaa kuusenkäpyjä.

Lehtisavotta on onnellisesti ohi. Olihan minulla onnea, sillä sain apurikseni innokkaan haravankäyttäjän. Voi sitä naurua, kun puolitoistavuotias Pikkuihminen hoksasi hypätä lehtikasaan. Maailma on niin kaunis!
Terveisin Vanha rouva

18.10.2012

Jätä minut rauhaan

Tässä se nyt on - minun ihkaensimmäinen paperinarutyöni!

Kävin käsityöliikkeessä muuten vaan noolaamassa, kun silmiini osui paperinarusta kudottu pöytäliina. Ostaa hurautuin vyyhdin paksua ja vyyhdin ohutta paperinarua.

Tuumasta  toimeen. Kerin narut kerälle Ottokatin suureksi riemuksi. Tartuin puikkoihin numero 7 ja aloin kutoa. Pitkä ja kapea piti liinastani tulla, mutta kutomistyön tiimelllyksessä naru ja puikot päättivät toisin. Liinasta tuli tasapaksu neliö.

Mihin semmoisen neliön muka voi sopuisasti asetella? Ei mihinkään, joten jatkoin työtä. Tällä kertaa viitosen virkkuukoukulla ja sillä ohuemmalla narulla. Neliön reunoihin syntyi viisi kerrosta ketjusilmukkakaaria. Ja lankakerät hupenivat olemattomiin Oton suureksi suruksi.

 
Litistin liinan höyrysilitysraudalla. Kuljettelin liinaa kammarista toiseen, ruokapöydältä piirongin kautta tv-tasolle. Liina kuitenkin päätti toisin. Se asettautui makuukammarin pirtinpöydälle eikä hievahtanut sieltä enää minnekään. Huusi vaan makuuasennostaan minulle: "Tässä minun on hyvä olla. Katsoa saat muttet koskea. Jätä minut rauhaan ja mene pois!"
 
Edes Otto ei uskalla käpälöidä liinanreunaa.
 
Vanha rouva

2.10.2012

Koivuniemenherraa kaksittain

  

Taivuttelin joutessani koivunoksia. Toisesta nipusta tuli sydän alahuonerakennuksen oveen. Toisesta nipusta tuli pötikkä kera kiemuran kanervalla ja puolukanvarvuilla täyttämääni tötteröön.

Pitäisiköhön noita koristella jotenkin?

Vanha rouva kyselee

1.10.2012

Prinssi, sydän ja sammakko

 

Aidan takana asuu prinssi. Sen todistaa sammakko (joka tosin loikki meille ja hukkasi matkalla kuninkaallisen kruununsa). Prinssi seisoo jalustalla, jota koristaa aatelisvaakuna:
 
 
Prinssin valoi betonista naapurini, Rouva M. Hän muurasi myös jalustan, muovaili sammakon sekä taituroi aatelisvaakunan. Rouva M:n puutarha on  muutenkin täynnä salaperäisiä asioita, mistä olkoon todisteena vaikkapa keijukoti, tassullinen kukkaruukku ja taiteellinen yrttimaa. Rouva M. rakastaa reheviä kasveja ja huumaavia värejä:
 
 
 
Rouva M. tekee mitä tahtoo. Hän kieputtaa rautaa, notkistaa risuja, nikkaroi kukkapylväitä, maalaa tauluja ja heiluttaa lapiota. Hän on myös armoitettu tähtisuunnittelija, jonka ajatukset toteuttaa hurmaava Herra A. Tässä kaksi tuon monikymmenvuotisen yhteistyön tulosta:
 

 
Herra A. teki muotin, jonka keskelle Rouva M. sihtasi styroksista veistämänsä sydämen. Muottiin valettiin betonia. Sitten odotettiin muutama päivä. Ja kas, terassin edustaa koristavat herttaiset sydänlaatat. Ylempään sydämeen Rouva M. ripotteli valkeita timantteja ja alempaan hän istutti krookuksia odottamaan kevättä.
 
Tuosta kasvien kuningaskunnasta on aidan toiselle puolelle muuttanut kottikärrykaupalla mitä ihanampia kukkasia:
 


 
Kun kuninkaallisen puutarhan ja aatelittoman naapuritontin kanssakäyminen alkoi runnella puutarhojen välistä kukkamaata (jonka yli siis loikittiin ja kannettiin kasveja edessuntakaisin), päättivät Rouva M. ja naapuri aloittaa kukkaisporttiprojektin:
 
 
Ja nyt sitten kuvittelet kaareen valkeakukkaisen kärhön ja punalehtisen villiviinin rakkausliiton, joka puhkeaa kukkaan ensi kesänä. Kuvittele portin ympärille myös pienoinen aidanne, jota vasten vaaleanpunaiset kukkaset rönsyävät. Punaiset, valkoiset ja keltaiset ruusut tuoksuvat. Somasti sammaloituneella tiilipolulla uusia, ruhtinaallisia projekteja suunnittelevat Rouva M. ja  
 
Vanha rouva