16.6.2012

Ottotarjoilijattaren onni

Muutama viikko sitten seuralainen alkoi kiehnätä kintuissani, hyristä ja puskea. Minua, täysin ventovierasta ihmistä. Luottavaisesti seuralainen tarkastaa tuvan, autotallin ja alahuonerakennuksen. Seuralainen viipottaa perässäni kasvimaalta kukkamaalle, keittiöstä saunaan. Aamulla seuralainen odottaa ovenvieruspenkillä postilaatikolle lähtijää ja iltasella se maukuu hyvät yöt ikkunan takana.
 


Seuralainen on ventovieras katti. Kukaan ei tiedä sen sukua, nimeä tai kotia. Kotikissa se kuitenkin on, sen verran kiiltävä on karva ja sisäsiistit tavat. Hyvin on katti koulutettu, paijattu ja etenkin syötetty. Minä tein katille lauantain kunniaksi noutopöydän ja sain huomata, että tuore lohi, valmiiksi fileoitu ja paloiteltu, ei ole mitään. Sen sijaan possun ohuen ohuet siivut maistuvat kissamaisen hyviltä. Samoin kuin pekoni, makkara ja naudanleike. Sen sijaan perkaamattomat, tuoreet maivat ovat YÄK! Maito ei kelpaa, mutta kerma käy....

Olen siis alkanut ihanan, suloisen, pehmeän, hyrisevän ja naukuvan katin ottotarjoilijattareksi. Passaa minulle oikein mainiosti, kunhan ennen talven tuloa oikeat omistajat löytyvät. Minä en nimittäin Vanhan herran allergian takia voi ottaa kattia itselleni, vaikka NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN haluaisin. Ja toistaiseksi kuitenkin olen ajatellut pitää herrani. Tilanne on joko-tai, kuulemma.

Että tämmöistä hullutusta. Kurnau!

Vanha rouva
 

4.6.2012

Kohtelias, komea, viisas ja sydämellinen

Rakas, rakas ystävä sai pojan 19 vuotta sitten. Pojasta kasvoi kohtelias, komea, viisas ja sydämellinen nuorimies. Nyt tuo nuorimies soi minulle suuren kunnian - sain olla mukana tekemässä hänen ylioppilaspäivästään juhlaa. Päivä oli täynnä ruusuja, rakkaita ihmisiä ja lämpimiä halauksia. Sekä onnentoivotuksia sekä päivänsankarille, että päivänsankarin äidille ja isälle (joiden puhenaisena muuten olin kauan, kauan sitten).

Pitopalvelu toimitti juhlaan toinen toistaan ihmeellisempiä suolapaloja. Semmoisia, että maalaistäti oli aivan ymmällään. Tarjolla oli katkarapuja merilevätötterössä, broilerivartaita korianterisoossissa, tervamarinoitua lohta suppilokastikkeen kera (no, tuosta en ollut moksiskaan, sillä täällä Perämeren pohjukassa syödään lohta harva se päivä, jos Vanha herra vaan viitsii mennä merelle, ja suppilovahveroita on pakastin pullollaan), karitsaa kera kasvissalaatin, waldorfinsalaattia, minibruschettoja sekä espanjalaista perunatortillaa ja quichepaloja (olisi pitänyt olla sanakirja hameenhelmoissa). Nimi ei ruokaa pahenna, joten kaikki oli HYVÄÄÄÄÄÄÄ. Ja ruokaa oli niin paljon, että rakas, rakas perhe syö sitä varmaan koko tämän viikon.


Minulle lankesi juhlahumun makein osuus eli kakkujen värkkääminen. Juhlasankari esitti jo helmikuussa toivomuslistan, josta sitten valitsin toteutettavaksi kolme kakkua. Sen verran kälmi pitää vanhan ihmisen olla, että panin nuoren sankarin värkkäämään pikkuleivät eli suklaalimput ihan itse. Kakuiksi valitsin mangokakun, suklaavadelmakakun ja mansikkamoussekakun. Mansikkatuulihatut päätyivät pöytään pienoisen henkien taistelun jälkeen. Kysyin nimittäin päivänsankarilta, että tykkäätkös sinä tuulihatuista. Sankari loi äitiinsä niin anovan ja kaihoisan katseen, että päätin siltä seisomalta leipoa pojalle neljäkymmentä tuulihattua. Äiti - tuo rakas julmuri - sen sijaan julisti, ettei mitään tuulihattuja tarvita, etten minä vaan suotta rasittuisi. HAH! Poika sai tuulihattunsa, jotka täytin valkosuklaarahkakermalla ja mansikoilla (äitinsä tosin taitaa mutista seuraavat 30 vuotta, ettei hänen mieleensä tulisi ensimmäisenä eikä viimeisenä leipoa tuulihattuja).


Umpisuklaalla ja voilla tukevoitetun vadelmakakun koristelin maitosuklaasta ja tummasta suklaasta rouhimallani pyörylällä, jolle ripottelin kultahippuja. Komea ruusu vielä keekoili kakun kulmalla, kuinkas muuten.


Gluteeniton mansikkamoussekakku sai koristeekseen pensasmustikoita, jotka kiillotin liivatesipaisulla. Kirjoitin kakun viereen kortin "Gluteeniton - passaa kaikille!". Tuntui passaavan. Olen nimittäin huomannut, että ihmiset jättävät erikoisruokavalioleivonnaiset kokeilematta, jollei niihin anna virallista lupaa koskea. Ja sitten isäntäväki on helisemässä gluteenittomien, munattomien, maidottomien sun muiden erikoishyviensä kanssa.

Lähdin kesken juhlien lentelemään takaisin kotio. Onnittelin sankaria vielä kerran ja sanoin lähtiäisiksi, että seuraavaksi juhlitaan häitäsi. Taisi poika hieman pelästyä. No, menköön ensin heinäkuussa armeijaan, niin alan sitten esitellä hääkakkuvaihtoehtoja. Ai niin, pitäisiköhän sen ensin hommata morsian?

Vanha rouva