29.3.2012

Toit sitten tommosen ikkunan sisälle

Kun olin kolme kuukautta tuijotellut rumaa, mustaa telkkaria paljasta valkoista seinää vasten, tuli mittani täyteen. Marssin ulkovarastoon ja ruuskasin esille vanhan ikkunanpokan. Rapsuttelin pokasta irtonaiset liimapaperit pois ja hioin puuosiin takertuneet kärpäsenkököt taivaan tuuliin hienonhienolla santapaperilla. Kaikki kolme ruutua saivat kirkastavan pesun.

Kannoin pokan sisälle, istutin sen telkkarin viereen ja liimasin kaksipuoleisella tarralla kuhunkin ruutuun häämatkalta tuomani pitsiliinat. Tiirailua sillä silmällä, että passaako.

 

Vanha herra kotiutui työreissultaan, lösähti telkkarin eteen ja alkoi tuijottaa töllöä. Minä ajattelin turhautuneena, ettei se edes huomaa, kun vaimo yrittää laittaa pesää. Pah pah pah. Kunnes seuraavana aamuna kuului sämpylänsyönnin välistä: "Toit sitten tommosen ikkunan sisälle." Mikä ilmeisesti tarkoittaa ihmisten kielellä, että ikkuna saa olla edelleen sisällä!

Vanha rouva, jolla on varastossa viitisenkymmentä vanhaa pokaa...

27.3.2012

Vauvauutisia


 
Nyt voi suuren kalastajapaidan jo näyttää, kun sen saaja on merkkipäivänsä juhlinut ja pakettinsa avannut. Eli maailman söpöin Kasper-poika täytti viime viikolla kokonaisen vuoden.

Kalastajapaitaa poika tarvitsee, sillä Kasperin isopappa on oikea kalastaja. Sitten kun kalapaattiin istutaan ja ajetaan avomerelle vonkaleita narraamaan, tarvitaan päälle villan ja silkin sekoitteesta kudottua lämmikettä, päähän pikkukapteeninlakki ja suuhun vaikka lakupiippu.


Tämä kalastajapaita on muuten toinen sarjassaan. Ensimmäisen sai Pikkuihminen jouluna. Siitä vain en kerinnyt ottaa kuvaa, kun Joulupukki kolkutteli ovella ja halusi viedä paketin oikeaan osoitteeseen. Sopiva kuulemma on.

Kolmas ja neljäs kalastajapaita ovat tekeillä! Nimittäin minusta tuli TUPLAKUMMIMUMMU kaksi päivää sitten, kun kummityttäreni ja kummivävyni saivat kaksoset -
pojan ja tytön
. Arvaa vaan, ollaanko täällä tohkeissaan?!
Minulla on nyt NELJÄ pikkuista, kun vuosi ja viikko sitten niitä ei ollut yhtään. Voi voi ja oi oi.

Vanha rouva tohkeissaan

26.3.2012

Karhu kartanolla, mur mur

Kolisten tänäaamuna unenpöpperössä postilaatikolle lehteä hakemaan. Porstuaa kohti palatessani minua odotti kummallinen näky. Piti oikein hieraista unihiekkaa silmistä, mutta kyllä se totta oli: terassille oli kömpinyt karhu! Siinä se istua könötti paatipunkan laidalla niin tyyriinä, että. Oli sonnustautunut oikein kanariankeltaiseen mirriin. Sitä minä vaan ihmettelen, miten karhuvaarin takapuoli kestää kiikkerällä punkanreunalla istumisen. Eikös sitä vanhemmiten tarvita kaikenmaailman pehmusteita takaliston alle? Jospa minä veisin sille tyynyn? Tai lampaantaljan? 

   

Tehtäväkseen karhu oli ottanut narsissien vartioimisen. Se oli ilmeisesti kuullut, että talon emännällä on paha tapa limpsoa pihakukkia vaasiin. Karhuvaari on tehty kanaverkosta ja meriheinästä. Taputtelin heinää verkosta muotoilemani luurangon päälle ja kieputtelin sen kiinni kullanvärisellä spiraalilangalla. Silmiksi ja nenänpääksi liimasin ruskeat napit.

Värkkäsin nallen esi-isiä monta vuotta sitten ihan lahjoiksi asti, mutta sitten unohdin nallentekopuuhat tykkänään. Onneksi en kuitenkaan ole vielä liian vanha äidiksi...

Vanha rouva

21.3.2012

Henkäyksiä ja hiirenkorvia

Mistä on pääsiäiskammari tehty? Koivunrungosta ja harmaanhimmeistä astioista. Hetken päästä vihertävistä hiirenkorvista. Höyhenenkevyistä ja pilvenvalkoisista henkäyksistä. Niistä on pääsiäiskammari tehty.


Henkäyksiä varten tarvitset höyheniä, suurisilmäisiä timantteja ja ripustuslankaa. Tee kolmesta, neljästä höyhenestä nippu ja solmi nippu ripustuslangalla yhteen. Pujota nippu lankoineen timanttiin niin, että höyhenten tyvi jää timantin sisälle piiloon. Solmi ripustuslanka lenkiksi. Ripusta.
Tai kutittele kultaa!

Vanha rouva


PS. Idea ei ole omani, vaan henkäisin syvään kauneuden löytyessä Så Vitt Jag Vet -blogista.

20.3.2012

Fenkolinen broileripata

Uskaltauduin ostamaan kaksi komeaa ja pönäkkää fenkolia. Sitten mietin otsa kurtussa, mitä mokomaa moisista monniskonteista voisi tehdä. Kunnes selasin Jamie Oliverin, tuon armoitetun Alastoman kokin keittokirjaa. Sieltä se innoitus löytyi, mutta minä en olisi minä, ellen muuntelisi ohjetta oman pahan pääni mukaiseksi:

Leikkasin fenkolit ensin neljäksi lohkoksi ja halkaisin lohkot vielä kerran. Kumosin palat kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen ja keitin 10 minuuttia. Nostin fenkolinpalaset vedestä valumaan ja hurautin tilalle kolme tomaattia muutamaksi sekunniksi. Ongin tomaatit pois vedestä kalttaantumasta ja kuorin ne. Sitten vain kauniiksi, kuorettomiksi lohkoiksi.

Laittelin uunivuokaan fenkoli- ja tomaattilohkoja, punasipuliviipaleita, pari valkosipunlinkynttä viipaloituna, merisuolaa, vastarouhittua mustapippuria, timjamia ja oliiviöljyä. Huiskis vaan sekaisin menivät kasvikset. Sitten perään pannulla käytetyt broilerisuikaleet. Vielä lasillinen kuohuviiniä (kun valkkaria ei sattunut olemaan) ja muutama voinokare. Vuoka uuniin pariinsataan asteeseen semmoiseksi puoleksi tunniksi.

Sanosinpa, että Alastoman kokin tuunattu maku on elegantin hienostunut. Jollei suorastaan taivaallisen timjaminen ja makean mausteinen...

Vanha rouva

19.3.2012

Tänään


Tänään on juuri oikea aika
muurahaisen lentää kuuhun
ja tehdä siellä semmoinen taika
että namusia lentää suuhun

Kirsi Kunnas

 
Kevätterveisin Vanha rouva

13.3.2012

Virkattu veto

 

Olin hovilankakaupassani vailla nyppyyntymätöntä, konepestävää villalankaa, joka taipuisi niin sukiksi kuin neuleasuiksikin. Kolmesta myyjäsuusta kuului yhtäaikaa: "Ota Vuorelman Vetoa!" Minä otin, kun lisäbonuksena oli tyrkyllä ihana värikartta.

Ensin kudoin villasukat. Lanka soljui mukavasti sormissa. Eikä pesujen jälkeen näkynyt nypynpoikasia. Olin koukussa! Matkustin takaisin hovihankkijalleni ja ostaa täräytin violetit langat virkattavaa puolihametta varten. Ohje on mikälie mistälie talteen limpsottu milloinlie.

Vyötäröllä on joka naisen unelma - kuminauha. Hame ylettyy polven puoliväliin eli siihen soveliaaseen mittaan. Alushame pitää kaivaa naftaliinista, sillä virkkausaukot antavat ymmärtää ehkä hieman liikaa.

Nyt pitäisi saada hameelle samasta langasta kaveri. Jakku? Pusero? Huivi?

Vanha rouva 

5.3.2012

Rakennusprojektin muonitus

Puuhakas lauantai alkoi sillivoileivillä. Vanha herra niitä mankui edellisillasta asti, kun tulin heikkona hetkenäni maininneeksi, että jääkaapissa on vielä janssoninkiusauksen jäljiltä ylijäänyttä silliä. Muu ei auttanut, kuin tehdä herralle sillivoileipiä - varsinkin kun hän oli SUUREN rakennusprojektin edessä: olin luvannut herrani Nuorelle rouvalle lainaan taulukoukkujen porausta ja ruuvausta varten. Palkaksi saisin vihdoinkin maistaa Blogilandian trendiherkkua - banoffee-kakkua.

Munaleipien voimalla lastasimme autoon poran, ruuveja, proppuja ja vasaran. Varoiksi otimme mukaan myös kiviseinään tarkoitettuja taulunauloja. Ajelimme Nuoren parin luokse ja sitten se SUURI rakennusprojekti alkoi. Vanha herra mittasi ja porasi, Nuori herra mittasi ja imuroi, Pikkuihminen istui sylissäni ja arvioi isojen miesten puuhia pikkurilli pystyssä ja Nuori rouva ojenteli käsiään, että tähän tulee taulu, tähän hylly ja tähän... sitten se otti ja meni keittiöön, mistä alkoi kuulua poran äänen ylittävä vatkauksen vispaus. Neiti Alma haisteli kaiken keskellä kaikkien housunpuntteja ja kerjäsi rapsutuksia. Kaikilla perheenjäsenillä oli siis tärkeää tekemistä. Kun rakennusprojekti oli onnellisesti ohi, saimme kutsun kahvipöytään.

Banoffee osoittautui juuri niin makeaksi herkuksi kuin olin antanut itseni ymmärtää. Se oli mitä mainioin voileipien jälkkäri. Pikkuihminen istui tomerasti syöttötuolissaan ja kommentoi porausaiheista keskusteluamme nasevilla ja perinjuurin äänekkäillä kommenteilla ja iski tahtia porkkanalla. Sitten hän keksi hyvän leikin vetreyttääkseen ottomummunsa jäykistyneitä niveliä: pudotetaan porkkana lattialle ja killitetään surusilmäisesti mummua, niin kyllä se porkkanan noukkii takaisin pöydälle. Niinkuin tekikin. Yhä uudestaan ja uudestaan... kunnes Nuori rouva kielsi leikin, pahus.

Proput loppuivat kesken, joten yksi hylly jäi kiinnittämättä seinään. Tarkoituksella, jotta Nuori rouva saa tehdä uuden kakun (minkähän minä nyt haluaisin?) ja herrat saavat tuntea itsensä järin tärkeiksi seuraavan SUUREN rakennusprojektin äärellä. Suunnittelimme uutta projektia Vanhan herran kanssa kotoisessa illallispöydässä. Iltapäivätarjoilu oli ollut sen verran makea, että Vanha herra halusi illalla suuhunsa jotain kevyttä:


Paistoin lohta, jonka maustoin suolalla ja tillillä. Kyytipojaksi tein itämaisia porkkanasuikaleita. Vetelin kuorimaveitsellä porkkanat pitkiksi lastuiksi. Leikkasin sipulin renkaiksi. Kääntelin kasviksia oliiviöljyssä pari minuuttia (porkkanalastun pitää vielä tuntua hampaissa napakalta, se ei missään nimessä saa olla lötkö!). Pari ruokalusikallista soijakastiketta ja fariinisokeria kasviksille ja siinä koko lisäke.

Kaiken kaikkiaan varsin maukkaan puuhakas lauantaipäivä.

Vanha rouva