22.10.2012

Talven odotusta

Aamulla maailmani oli yhtä sinistä taivasta ja auringonpaistetta. Ruohikko oli kuurassa. Lintulaudalla pomppi talitintteja, maahan satoi sireeninlehtiä ja ruusunmarjat kimalsivat punaisina.
Kukkapenkki oli yön aikana saanut sädehtivän timanttivaipan. Hetken aikaa odotin lumisateen lankeavan päälleni, sillä niin myrskynpuhuva oli meren kansi. Mutta ei lunta tullut. Pilvet menivät menojaan kohti naapurimaata.
Puhdistin viikonloppuna kasvimaani talven tulla. Viimeinen sato nostettiin maasta juhlallisin menoin: elämäni ensimmäiset maa-artisokat. Nyt kasvimaalla on tyhjää. Vuosisataiset tiilet peittyvät pikkuhiljaa jäähän. Tiilien rakoihin oravien on hyvä piilottaa kuusenkäpyjä.

Lehtisavotta on onnellisesti ohi. Olihan minulla onnea, sillä sain apurikseni innokkaan haravankäyttäjän. Voi sitä naurua, kun puolitoistavuotias Pikkuihminen hoksasi hypätä lehtikasaan. Maailma on niin kaunis!
Terveisin Vanha rouva

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia olet napsinut ja tosiaan.. maailma on kaunis:-)

    VastaaPoista
  2. Joo,kaunista on,mutta niin kylmältä ilma tuntuu ennenkuin taas kylmempään lämpötilaan tottuu. Mulla on vielä lehtiäkin haravoimatta ja voipi olla,että maahan jäävätkin. Mulla ei oikein meinaa voimat riittää ja vanha herrani on miltei aina työssä. Aamulla kun nousin ylös oli -3 ast.
    Sämpylöistä sitten,jos tulee kovia,niin sä laitat liikaa jauhoja ja paistat liian kauan. Vehnäjauhoja niihin ei kannata laittaa paljoa. Kuinka joku voi nähdä untakin meikäläisen leipomisista:D Kaikenlaisia unia sinä menetkin katselemaan:D:D Juu ja älä nyt yhtään naureskele mun karvapötkyläkukilla:D Urheasti mä yritän niitä hoitaa,vaikka kyllä niissä kuoleman merkit on. Joo,on ne jo tuonelan rajamailla ja voi olla,että jossain vaiheessa blogiin ilomestyy ruukkuihin uudet kukat:D

    VastaaPoista