15.4.2012

Leivostaivaassa

Tunisiassa imelähammasta ei pääse kolottamaan. Soussesta löytyy muutama naisten ja lasten kansoittama patisserie. Ostin yhtenä iltana laatikollisen pikkuruisia leivonnaisia ja herkuttelin tähtitaivaan alla Vanhan herran irvistellessä vieressä - hän kun ei ole niin perso makealle kuin sydämensä valittu. 

Medinasta löysin monta paakarinpuotia. Niissä sekä valmistettiin leivoksia, että myytiin niitä ulos. Pellitolkulla toinen toistaan taidokkaampia luomuksia. Uskaltauduin kameroineni yhteen puotiin ja sain luvan kuvata kauniita herkkuja. Tässä yksi pellillinen:


... ja tässä toinen:


... ja vielä kolmas:


Kakkukonditoriaa en kiertelyistäni ja kaarteluistani huolimatta löytänyt. Sitten eksyin supermarkettiin, missä minua odotti KAKKUTISKI! Täynnä toinen toistaan kauniimpia suklaa-, mansikka-, hedelmä- ja marsipaanikakkuja. Kuin suoraan tuhannan ja yhden yön sadusta. Mutta niitä ei valitettavasti saanut kuvata, pah pah pah. Väijymies seisoa tökötti takanani koko hurmoshetkeni, kun arvoin minkä luomuksen ostaisin matkaani. En sitten ostanut mitään, kun muistin, ettei hotelliimme saanut viedä omia eväitä. Enkä olisi tainnut jaksaa yksistäni syödä ison pizzan kokoista kaakkua, pah pah pah.

Yhtenä iltana menimme hotellimme buffettiravintolaan maistelemaan tunisialaista päivällistä. Siellä näin tämän: kokonainen tarjoiluvitriini täynnä leivoksia! Arvaa vaan, maistelinko... No, ehkä kaksi...

 

Kotiintuomisiksi ostin tunisialaisia nompparelleja, ruusu- ja appelsiinivettä sekä kuorrutussuklaata. Niin ja minttu- ja ruusuteetä, joilla saan huuhdottua alas kaikki tunisialaiset paakkelsini. Vanha herra nimittäin lahjoitti minulle paikallisen reseptivihkosen. Se tosin on arabiankielinen, mutta äkkiäkös sitä oppii ;)

Vanha rouva, leivostaivaasta takaisin maan päälle laskeutunut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti