26.6.2011

Maiskuttelua Rapakon keskellä

Azorilaiset aamumme alkoivat tuhdilla kahvilla ja parin tunnin kävelylenkillä. Yleensä aamukävelyt johtivat Ponta Delgadan kauppatorille, missä on tarjolla kalaa, lihaa, juustoja, vihanneksia, hedelmiä ja kukkia. Sitten kiemurtelimme takaisin hotelliin herkkuostosten kanssa, asetuimme uima-altaalle pariksi tunniksi ja annoimme ajan kulua, kukkojen kiekua ja auringon porottaa.

Kunnes alkoi hiukoa. Herkut esiin ja päälle pullo kuohuvaa mansikoiden kera. Vanha herra oli hätää kärsimässä, kun mansikkadrinkistä ei ottanut tullakseen mitään. Mansikat eivät mahtuneet laseihin. Ei muuta kuin mansikka toiseen käteen ja juomalasi toiseen, niin johan alkoi Lyyti kirjoittaa, kuten mummuvainaa sanoisi. Suosittelen muuten lämpimästi azorilaisia mansikoita ja ananaksia - makeampia ja mehukkaampia saa hakemalla hakea.

 

Illan tullen oli vuorossa ruokapaikan metsästys. Azorilaiset eivät hyviä ravintoloitaan pahemmin mainosta kirkuvin kyltein tai sisäänheittäjin. Seinässä on ovi, ja jos tollo turisti ei tajua astua sisään ovesta, niin kuolkoon nälkään. No, me menimme monesta ovesta sisään ja söimme itsemme kylläiseksi jos jonkinlaisilla merenelävillä. Grillattujen simukoitten päälle maistuivat valkosipuliset jättikatkaravut. Pääruoaksi miekkakalan, tonnikalan tai sardiinien ohella nautimme esimerkiksi monniskonttiriisiä, kuten Vanha herra tätä sangen maistuvaista ja mereltä tuoksuvaa ruokaa kuivaili.



Jälkiruoat eivät, kumma kyllä, enää mahtuneet Vanhaan rouvaan, joka yleensä syö kaikkea makeaa, makoisaa ja mukavaa erittäin paljon ja erittäin mielellään. Tällä kertaa merenelävät ja kala tekivät tehtävänsä. Ja odottihan hotellissa vielä muutama mansikka juoman kera...

Eli syötyä tuli hyvin kalastuksen, kukkamatkailun ja katubongauksen lisäksi kesäkuun puolivälissä suuren Rapakon keskellä. 

Vanha rouva

Katutaidetta Rapakon keskellä

Taannoisella Azorien matkalla tuli kalastuksen ohella harrastettua katukivetysten bongausta. 

Kiemuraiset, ylös ja alas vievät kadut sekä sun muut aukiot on koristeltu mitä hienoimmilla graafisilla kuvioilla. Kelpaa sitä tylsään asfalttiin ja ei-minkään-väriseen soratiehen kasvaneen istua torinvarrella ja katsella moista katutaidetta.

Kuusi vuotta sitten, kun kävimme Vanhan herran kanssa ensimmäisen kerran Ponta Delgadassa, minä en hoksannut kuvata pääkaupungin kauniita kivetyksiä, kun olin niin tohkeissani valaista, delfiineistä, kukista, vuorista, vesiputouksista, sinisistä ja vihreistä järvistä sun muista luonnon ihmeistä. Toki nytkin kävimme ajelemassa maaseudulla, ettemme ihan vallan ja kokonaan unohtaneet tuliperäisen saaren vehmautta ja kukkeutta.

Itse asiassa sain kiristettyä kukkaretken länsipäähän saartamme sillä verukkeella, että Vanha herra sai kokonaiset kaksi kalastuspäivää... Mutta mitä teimmekään loput päivät viikon lomastamme?

Vanha rouva arvuuttelee




25.6.2011

Merta edempänä kalassa

Vanha herra halusi kesälomalla kauas pois. Paikkaan, jossa voisi olla tekemättä mitään periaatteella "Kaikki paitsi kalastaminen on turhaa". No, minä lennätin hänet huitsin kuikkaan keskelle merta! 


Azorit on Atlantilla sijaitseva Portugalille kuuluva autonominen saariryhmä, johon kuuluu yhdeksän tuliperäistä saarta. Ne sijaitsevat noin 1 500 kilometrin päässä Lissabonista ja melkein 4 000 kilometrin päässä Pohjois-Amerikan rannikosta. Suurin kaupunki on São Miguelin saarella oleva Ponta Delgada, jossa asuu noin 65 000 ihmistä. Ja me yhden kauniin, lämpimän ja umpirauhallisen viikon juhannuksen alla. 

Vuokrasimme Ponta Delgadan vanhasta satamasta veneen kippareineen ja apumiehineen. Hintaa kahdentoista tunnin kalastuspäivälle kertyi useampi satanen (ei parane Vanhan herran marista minun vaatimattomista lankaostoksistani enää mitään, eihän?). Siihen hintaan meitä kahta passattiin, syötettiin, juotettiin, ajelutettiin parhaille ottipaikoille ja kalastutettiin.

 

Rouvan huvitukseksi välillä pohjakalastettiin. Vempeleet mereen, koukkuihin katkaravunpalasia ja merimatoja ja loiskis, kohti pohjaa! Tuskin sai katsettaan nostettua horisonttiin, kun jo nappasi. Joka vedolla valtameren syvyydestä nousi mitä ihmeellisimpiä otuksia. Vanhan herran laskujen mukaan kalalajeja narrattiin yhden pohjakalastustuokion aikana seitsemäntoista! 


Kaksi pitkää päivää aamuseitsemästä iltaseitsemään hurahti merellä. Saldona kuusi barracudaa ja kaksi kylmälaukullista muuta kalaa. Sekä hyvin, hyvin onnellinen Vanha herra. Nyt se pentele suunnittelee seuraavaa reissua, jotta päästäisiin tositoimiin eli sinimarlinien narraukseen. Niiden sesonki alkaa elokuussa...


Lopuksi laitan kuvan punaisesta kalasta. Sen kun sain merestä, Vanhan herran suusta pääsi "Vaimo tuli!" Selvennykseksi kerrottakoon, että tuo punainen monniskontti muistuttaa etäisesti Perämerestä saatavaa simppua, likaisenruskeaa, möhömahaista rumilusta, joka käy talviverkkoihin kiinni kuin takiainen. Kun rakkautemme oli vielä nuori, Vanha herra sanoi hellästi, että minä hymyilen kuin simppu...

Terveisin virnuileva Vanha rouva

21.6.2011

Retuliinia

Terveiset keskeltä Atlantia! 

Ehdottomasti viehkein ja lumoavan väri Azoreilla on retuliini kaikissa eri sävyissään. Violettiin vivahtavasta sinisestä aniliininpunaisen eri sävyihin. Ripauksena joukossa lehtien vihreää ja taivaan sineä. Väriterapiaa kerrakseen.

Vanha rouva